Viljo Jalmar Elomaa (15.5.1903-5.5.1996) oli syntyjään paikakuntalaisia. Viljo varttui kahdeksanlapsisessa sisarusparvessa vanhempiensa Taneli (Daniel) ja Hilda Wilhelmina Elomaan omistamalla Silta-Marttilan tilalla, Kaidanpääntien varressa. Viljo siirtyi Kaukasiin Vanutehtaan palvelukseen, aluksi paperikoneelle ja myöhemmin sellupuolen työnjohtajaksi. Kaukasista löytyi myös vaimo Elsa Ihanelma (9.9.1903-18.2.1930). Heille syntyi tytär vuonna 1929, joka sai kasteessa nimekseen Raili Hannele. Elsa vaimo menehtyi vuosi Railin syntymän jälkeen. Uusi vaimo Aune Margareta (3.4.1908-2.10.1988) löytyi samasta Nurmisen sisarusparvesta. Perhe täydentyi vielä Ritva Kaarina tyttärellä vuonna 1942.
Viljon sisaruksista Elin avioitui Karl Ivar Stenroosin kanssa. Perhe perustettiin Kaukasiin. Heille syntyi kaksi poikaa, Unto ja Toivo. Pian nuorimmaisen syntymän jälkeen syttyi kansalaissota. Karl Ivar, joka kuului Kaukasten punakaartiin, jäi vangiksi Ritasjärvellä ja teloitettiin ampumalla. Saman kohtalon kokivat myös kolme Viljon veljeä, jotka teloitettiin Tampereen punavankileirillä. Siskoista Helmi avioitui Hyvinkäälle ja Aune toimi opettajana Viljakkalassa. Sisarussarjasta Oiva jatkoi Silta-Marttilan tilan pitoa vanhempiensa jälkeen. Oivan vaimo Alli Esteri oli myös Nurmisen sisarussarjaa. Lapsia heille syntyi kolme, Arja -41, Seppo -43 ja Esko -45. Oiva oli Viljon tavoin musiikillisesti lahjakas sekä soittajana, että säveltäjänä. Sävellyksiäkin on syntynyt satoja. Lisäksi Oiva muistetaan myös taidemaalarina.
Oiva ja Viljo
Viljo perusti Kaukasiin tanssiyhtye Lapin yhdessä muutaman ystävänsä kanssa. Hieman myöhemmin siihen liittyi myös Oiva. Hämmästystä herätti soittajien taito hallita useita erityyppisiä instrumentteja. Viljo soitti viulua, rumpuja, saksofonia ja klarinettia. Oiva hallitsi pianohaitarin, näppäinhaitarin, mandolinin ja viulun. Lauri soitti rumpuja ja haitaria. Unto puolestaan viulua, haitaria, kitaraa ja mandolinia.
Esko Sarvikas kirjoitti Lappi-yhtyeen historian Kaukasten Voiman 30-vuotis historiikissa 1963:
”Voiman järjestämät huvitilaisuudet olivat suurelta osin tarkoitettuja nuorisolle. Niihin liittyi oleellisena aina illan päätteeksi tanssi. Tällöin tarvittiin nimenomaan tanssimusiikkia. Tämän tarpeen tyydytti paikkakunnalla lähes kaksi vuosikymmentä toiminut tanssiyhtye, joka tunnettiin nimellä Lappi.”
Yhtyeen ensiesiintyminen tapahtui Kaukasten Lehmäkoskella Vanutehtaan juhannusjuhlilla vuonna 1932. Siinä soittelivat silloin veljekset Ilmari ja Veikko Lindqvist, Paavo Saarnio, Lauri Lindqvist, Harald Hurme, ja yhtyettä johti Viljo Elomaa. Ajatus yhtyeen perustamisesta oli kytenyt jo kauan, mutta instrumenttipula viivästytti asiaa. Suurimpana huolena oli rumpujen saanti. Monien kokousten ja tuumailujen jälkeen päätettiin sellaiset ostaa yhteisvoimin. Hyvät käytetyt löydettiinkin 1300 markan hinnalla.
Tanssiyhtye Lappi. Viljo Elomaa, Lauri Lindqvist, Veikko Lindqvist, Ilmari Lindqvist, Oiva Elomaa.
Viljo Elomaa muistelee, että orkesterin nimeäminen oli miltei yhtä vaikeaa kuin rumpujen hankkiminen. Ehdotuksia oli monta, mutta sopivaa oli vaikea löytää. Viimein päädyttiin nimeen Saimaa. Kun nimeen koetettiin totuttautua, todettiin se liian imeläksi ja ruvettiin pohtimaan uutta. Viimein Elomaan ehdotus Lappi hyväksyttiin yksimielisesti. Oiva Elomaa omasi taiteilijan lahjoja niin paljon, että hän sai tehtäväkseen maalata yhtyeen tunnuksen rumpuihin. Tunnelmallinen tunturilampi poroineen nähtiin sitten paikkakunnan ja lähipitäjien tanssilavoilla.
Oiva Elomaa toimi myös orkesterin solistina. Kädessä mikrofonin korvikkeena pahvimekafoni. Huomaa myös yhtenäiset esiintymisasut.
Kun Oiva Elomaa liittyi yhtyeeseen, oli koossa seitsemän miestä. Kova harjoittelu alkoi. Suurinta vaikeutta tuotti se, ettei kaikki osanneet lukea nuotteja, mutta into auttoi yli tästäkin pulmasta. Kuitenkin jo ensimmäisenä syksynä erosivat joukosta Hurme ja Saarnio. Vuotta myöhemmin lopetti Lauri Lindqvist. Jäljellä oli sitten vain kaksi veljesparia, Lindqvistit ja Elomaat. Vuonna 1935 näytti siltä, että yhtye hajoaisi. Viljo Elomaalla riitti kuitenkin intoa kerätä uusi ryhmä kokoon, ja näin päästiin jatkamaan. Oiva Elomaa osti haitarin, Lauri Lindqvist tuli takaisin, ja mukaan tuli Unto Stenroos viuluineen. Uudessa kokoonpanossa soitettiin ensi kerran lokakuun 13. päivänä 1935. Kolme vuotta myöhemmin liittyi joukkoon Väinö Huumonen Jokelasta viuluineen. Uusia soittimia hankittiin ja keikkatyöt lisääntyivät tasaiseen tahtiin. Vuoden -38 lopulla Huumonen muutti pois paikkakunnalta, ja Lauri Lindqvistkään ei ehtinyt enää mukaan. Tilalle saatiin Jokelasta hanuristi Sakari Olander ja Väinö Järvinen rumpuihin. Lisäksi oli mukana Ossi Kerttunen Ritasjärveltä.
Sitten tulivat sotavuodet. Soittopelit muuttuivat karmeampiäänisiksi aseiksi. Välirauhan aikana esiinnyttiin joissakin juhlissa. Mukana olivat Elomaan veljekset ja Unto Stenroos. Tämä oli myös se kokoonpano, jolla aloitettiin vuonna 1945, kun sota oli ohi. Vahvistusta saatiin jälleen kun Reino Karhu trumpetteineen liittyi mukaan. Uutena hanuristina tuli mukaan myös Matti Siukonen. Kun Stenroos hankki lisäksi orkesterikitaran, oltiin valmiit lähtemään jälleen keikoille. Töitä riitti lähivuosina kovasti. Pyrittiin opettelemaan aina uusimmat iskelmät. Sehän on aina naula joka vetää. Yhtye sai nimeä, ja lähipitäjien tansseja kierrettiin jatkuvasti. Vielä vuonna 1948 tuli mukaan Kalervo Poltinoja haitareineen. Töistä ei näinä vuosina ollut puutetta, mutta jatkuva kiertäminen alkoi käydä voimille. Vuonna 1950 yhtye sitten viimein hajosi vanhuuteen ja väsymykseen kuten Viljo Elomaa toteaa.
Viljo Elomaa, Lauri Lindqvist, Oiva Elomaa ja Unto Stenroos.
Lappi lähdössä keikalle.
Rainer Salo
Kaukas - Myllykylä - Uusikylä 