Rintamalta tulevia viestejä odotettiin ja myös pelättiin. Seuraavana kaksi suruviestiä, mitkä vastaanottivat setäni Veikko Salon ja hänen serkkunsa Lasse Lepolan omaiset.

Herra Oskar Salo, Jokela, Kaukas

”Niin kuin varmaan viralliselta taholta jo olette saaneet tietää, kaatui poikanne Veikko Kalervo Salo Aunuksen Kotkatjärvellä 23.6.1944 ankaran ilmapommituksen uhrina. Lentokoneen konekivääri suihku oli osunut niskaan. Vainajan ruumis on täältä lähetetty taaksepäin 24.6.1944. Omasta ja joukko-osaston puolesta lausun Teille ja muille vainajan omaisille vilpittömän osanottomme suuressa surussanne.

Hyvä Jumala vahvistakoon ja lohduttakoon Teitä murheessanne. Hänellä yksin on apu silloinkin, kun kaikki muu horjuu. Hän lyö, mutta hänen kätensä myöskin parantaa. Saakoon Herran läsnäolo tuoda uutta uskoa ja toivoa murheen täyttämään kotiinne. Ja olkoon poikanne sankarikuolema kirkastamassa kodissanne Jeesusta Kristusta ja kiinnittämässä häneen yhä lujemmin sitein.

Olkoon lohdutuksenanne myöskin se, että Teidänkin kotinne puolesta on tehty kaikki ja annettu suurin uhri, mikä antaa voidaan isänmaamme ja sen kotien vapauden puolesta.”

Rintamalla kesäkuun 30. p:nä 1944.

Kunnioittaen Reino Honkanen, Sotilaspastori 5 kpa.1400.

Lasse Lepola joutui sotaväkeen Terijoelle eikä hän päässyt lomalle kertaakaan koko aikana. Sitten syttyi talvisota. Lasse joutui suoraan rintamalle. Lasse kaatui Kollaalla 26.1.1940. Hänet on haudattu Mäntsälän sankarihautaan. Lassen aseveljet muistivat kotiväkeä kirjeellä. Myöhemmin myös nämä kaikki kirjeen allekirjoittaneet pojat kaatuivat.

Lasse Lepolan omaisille

Rintamalla 3.2.1940

Me Lasse Lepolan aseveljet pyydämme saada tällä kirjeellä lohduttaa teitä Lassen omaisia siinä surussa, joka teitä on kohdannut Lassen kaatuessa sankarina rakkaan isänmaamme vapauden puolesta 27pv. tammikuuta. Lasse oli silloin vaativassa tehtävässä, nimittäin tiedustelupartiossa, jossa vihollisen luoti hänet kohtasi tammikuisella puhtaalla hangella.

Me allekirjoittaneet olemme lähes yhdeksän kuukautta olleet Lassen kanssa niin kuin veljet. Aina muistamme hänet hyväntuulisena, iloisena ja erikoisen hyvänä toverina, joita ominaisuuksia koko ajan olemme ihailleet. Ei hän itsestään koskaan kerskunut. Kuitenkin hän omisti parhaimpia sotilaallisia taipumuksia, joka ilmeni etenkin hänen hyvässä ampumataidossaan.

Isänmaamme vapauden puolustaminen vaatii uhreja. Jumala, joka kaikki tietää ja säätää, oli määrännyt, että silloin juuri oli Lassen vuoro antaa nuori elämänsä isänmaamme alttarille.

Nyt Lassen on hyvä olla. Hän pääsee lepäämään kotipitäjänsä multaan. Korpraali Lasse Lepola, Muistosi säilyy kunniakkaana meidän allekirjoittaneitten ja koko Jääkäripataljoona I:n 1.komppanian asetoverien mielissä.

Kunnioittaen: Korpraalit Mattila K., Remo B. ja Vanhatalo L.

Edellä oleva kirjoitus Lasse Lepolasta on julkaistu Mäntsälä Seuran kotiseutusarjan 11. osassa 1993.

Rainer Salo