Veli Varjoranta syntyi Tampereella 11.2.1930. Nuoruusvuosien harrastukset olivat vahvasti urheilupainotteisia. Uinti vaihtui palloilulajeihin. Jalkapallo ja jääpallo olivat päälajit, joista viime mainitussa pelasi maalivahtina Ilves-Kissojen SM-sarjajoukkueessa.

Veli Varjoranta valmistui koneinsinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1957. Samana vuonna hän aloitti työt Tampellan aseosastolla. Siellä aseosaston johtajana toiminut majuri Manninen osoitti nuorelle insinöörille salaisena pidetyn tehtävän. Varjorannan käyttöön annettiin suuri musta auto kuljettajineen. Tehtävänä oli valita Puolustusvoimien varikolta 30 kranaatinheitintä. Annetuilla valtuuksilla ne piti kunnostaa ja modernisoida ne ajan vaatimusten mukaisiksi. Salaiseksi tehtävän teki se, että Tampellahan oli joutunut lopettamaan aseteollisuuden jatkosodan jälkeen sovittujen rauhanehtojen mukaisesti. Näin ollen uustuotannon sijaan kranaatinheittimet modernisoitiin ja saatiin uutta vastaavaksi. Teknisesti kunnostetut heittimet lastattiin rekkoihin, jotka kuljettivat ne Tornion kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Israeliin Soltam yhteisyrityksen toimesta.

Seuraavana vuonna 28 -vuotias Veli Varjoranta valittiin yhdysmieheksi puolustusvoimien ja Tampellan yhteisprojektiin kehittämään rekyylitöntä raskas sinkoa malliltaan 95 S 58-61. Tämä malli palveli puolustusvoimien jalkaväkiprikaateja vuodesta 1958 aina 90-luvulle asti. Se tunnettiin lempinimellä Musti

Avioliitto Ritva Kivirannan kanssa oli solmittu vuonna 1954. Perhe oli kasvanut kahdella poikalapsella. Kaksi vuotta sinkoprojektin valmistumisesta, oli uusien haasteiden aika. Varjorannan nuori perhe muutti 10.3.1960 Tampereelta Hyvinkäälle, idylliseen Kaukasten teollisuuskylään. Aseteollisuus vaihtui puhtauden palvelukseen. Monipuoliseen kunnossapitoinsinöörin tehtäväkenttään kuului vastuu Vanutehtaan konekannasta, tehdaskiinteistöstä ja autokannasta. Sosiaaliseen vastuualueeseen kuului mm. työläisasunnot, tiestö ja ympäristön hoito. Kylään tehostettiin katuvaloverkostoa, ja Kaukasten Voima sai jääkiekkokaukalon. Lisäksi Varjoranta esitti koululaisten kuljetustukia ja tukea sai myös seuran kuljetukset. Yksi erikoisemmista Varjorannan toteuttamista projekteista oli dipl.ins. Gunnar Nordgrenin suunnitteleman lämpökeskuksen höyryn talteenotto, jolla steriloitiin tuotannossa valmistetut sairaalatuotteet. Tehtaan pitkäaikaisena väestönsuojelupäällikkönä hänelle myönnettiin väestönsuojelun 1. luokan ansiomitali.

Veli Varjoranta jäi 55-vuotiaana eläkkeelle vuonna 1985. Vapaa-ajan harrastukset ja hyväntekeväisyystyö täyttivät eläkepäivät. Aktiivinen osallistuminen Lions-clubin toimintaan jatkui vielä eläkkeelläkin. Varjoranta osallistui 30 vuoden aikana jokaiseen Lions-clubin kokoukseen ilman yhtäkään poisjääntiä. Filatelia, numismatiikka, kalastus ja puutyöt olivat rakkaimpia harrastuksia. Puutöiden taidonnäytteenä valmistui mm. kaksi perinteistä kaappikelloa. Veli Varjoranta veti myös koko eläkeaikansa seurakunnan ”työttömien torstain” puutyökerhoa. Lukemiseen oli myös aikaa paneutua. Eritoten omasta kirjahyllystä löytyneet talvi- ja jatkosotien yli 700 kirjan kokoelma tuli luettua kokonaisuudessaan.

Seurakuntatyössä aktiivinen Ritva Varjoranta käynnisti palvelutalon valmistumisen myötä Kaukasissa lasten päiväkerhotoiminnan yhdessä Maili Suonperän kanssa. Lisäksi hän toimi Hyvinkään seurakunnan työryhmässä, joka suunnitteli ja toteutti seurakunnan toimintaan kutsuvan ”Tässä elämä -aktion” pioneerihankkeen. Tämä itsenäinen aktio toteutettiin palvelutalo keskuspaikkana ja sen puitteissa otettiin yhteys 224 kaukaslaiseen kotiin käyntien tai puheluiden muodossa.

Rainer Salo