Hyvinkään Sanomien Jussi Inomaa kirjoitti 2.5.2001 Eikasta syntymäpäiväjutun.

Talvet kuluvat kaukalossa ja kesät pesäpallokatsomossa

Vaikka tänään 50 vuotta täyttävä Kaukasten mies Eino Niiranen on aikuisikänsä puuhastellut ahkerasti työelämässä (nykyään autonkuljettajana hoitamassa teräksen tukkukauppaa), on urheilu ollut aina lähes elämääkin tärkeämpää.  Nuorempana Niiranen tuli tunnetuksi monipuolisena urheilijana. Etenkin jääkiekossa oli Kaukasten Voiman vastustajan pelkäämä, vankka ja kovaa taklaava pakki. Nykyään Niirasen talvet kuluvat Voima-Kissojen ikämiesjoukkueessa.

-Kesällä sitten keskitytään pesäpalloon. Käyn joka vuosi katsomassa lähes kaikki Tahkon kotiottelut vakiopaikaltani, sanoo Eino ”Eikka” Niiranen, joka joskus toimii Tahkon pesisjoukkueen autonkuljettajanakin.

Eino Niiranen on peruskaukaslainen. Hänen vanhempansa hoitivat Kaukasten Juhlatalon talonmiehen tehtäviä. Kun juhlatalossa oli pieni pelisali ja vierellä urheilukenttä, oli Eikka pienestä lähtien mukana urheiluriennoissa. Alussa oli muun muassa yleisurheilua ja hiihtoa. Kun Kaukasiin valmistui kiekkokaukalo 1950-luvun lopulla, alkoi edelleenkin jatkuva jääkiekkoura. Jääkiekon ohella Niiranen on pelannut alemmilla sarjatasoilla jalkapalloa, pesäpalloa ja lentopalloa. Tilillä on myös Hyvinkään nuorten pingismestaruus ja kunnan mitali painonnostossa. Curlingissakin on Niiranen kilpaillut.

Eikka vuonna 1969 Kaukasten jäästadionilla.

-Lentopalloilijana minua aina pilkattiin, kun olin niin lyhyt. Oli kuitenkin ponnistusvoimaa ja tiukka vasuri lähti lattiaan vastustajien hölmistellessä, naureskelee Eikka Niiranen, joka on aina saanut kuulla vähäisestä pituudestaan ja vantterasta ulkomuodostaan.

Huumorimies on kuitenkin aina ottanut heitot rennosti vastaan
-Tikkurilassa jääkiekko-ottelussa minua huudettiin kesken pelin lihapiirakalle!

-Erotuomarin kanssa aina kahnailtiin. Olin ronski pelaaja, mutta luulivat, ettei noin pieni mies voi taklata. Jäähypenkki tuli hyvin tutuksi. Pelivastustajat olivat kuitenkin aina kivoja kavereita, Niiranen kertoo.

Parhainta aikaa elettiin 1970-luvulla, kun Jokelaan oli saatu kaukalo, ja innostus oli huikeaa. Käytiin tiukkoja sekä kuumia paikallisotteluita etenkin järvenpääläisiä ja hyvinkääläisiä vastaan. Niiranen muistelee, että parhaimmillaan eräässä nousukarsintapelissä oli kaukalon laidoilla peräti 800 katsojaa.
-Kerran tuli IV divisioona otteluumme Orimattilan Petoja vastaan Orimattilasta kannustajia kuudella bussilla. Tunnelma oli aivan uskomaton, haikailee Niiranen menneiden aikojen perään.

Kun naapurit saivat tekojäänsä, hiipui Jokelan kiekkoilu. Niiranen ei rakkaasta lajistaan kuitenkaan halunnut luopua, vaan oli 15 vuotta sitten perustamassa Jokelan ja Hyvinkään yhteistä ikämiesseuraa. Se sai nimekseen Voima-Kissat. Nyt sillä on joukkueet kolmessa ikäluokassa. Menestys on ollut erinomainen eri turnauksissa. Joukkue on tehnyt jopa ulkomaan matkoja. Mieluisin turnausvoitto saavutettiin Floridassa vuonna 1990.

Voima-Kissojen toiminnan ohella on Niiranen toiminut Kaukasten Voiman puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Hän on ollut myös sihteerinä. Niiranen on myös kynämies. Hän on ollut lehtemme avustajana jo vuodesta 1974 lähtien. Hänen värikkäitä otteluselostuksiaan on julkaistu vuosien varrella toista tuhatta. Nimimerkki oli alussa Jeppe, sittemmin Nakki ja nykyisin pelkkä N.

Kesä on lähestymässä vauhdilla, ja Eino Niiranen elää odotuksen aikaa. Hänellä on kaksi kesäharrastusta, jotka vievät vapaa-ajan. Toinen on karavaanimatkailu kotimaassa, ja toinen on pesäpallo. Ei enää pelaaminen, vaan Tahkon pelien seuraaminen.
-Harva ottelu on jäänyt viime vuosina väliin. Laji on aikojen kuluessa muuttunut paljon. Olosuhteet ovat parantuneet, pelaajat ovat nopeampia kuin ennen ja on tuo jaksopelisysteemi. Ehkä mieluummin seuraisin vanhaa kunnon pesäpalloa, mutta entiseen ei ole paluuta, miettii Eino Niiranen, entinen Jokelan kenttien nopsa ja ohittamaton sieppari.