Kaukasten alueen merkittävät kasviesiintymät

Vilho Kuntsi ja Rainer Salo

 

Isosorsimo, Glyceria maxima. Monivuotinen, kookas heinäkasvi (100-250cm), jonka ainoa Hyvinkään alueen tiedossa oleva kasvupaikka sijaitsee Kaukasissa, Keravanjoen patoaltaalla. Isosorsimo on alun perin istutettu karjan rehuksi 1800-luvulla. Se on levinnyt paikoin riesaksi asti peittäessään puolikelluvana matalien rantojen pienemmät kasvit. Isosorsimo on jokseenkin harvinainen kasvi Etelä- ja Keski-Suomessa.

Kaiheorvokki, Viola selkirkii. Monivuotinen, todella pieni (3-5cm) orvokkikasvi. Kaiheorvokki kasvaa Kaukasten alueella erään Keravanjokeen laskevan puron varressa. Se suosii kasvupaikkoina varjoisia lehtoja ja puronvarsia. Uudellamaalla tunnetaan vain kahdeksan kasvupaikkaa. Se on harvinainen koko Suomessa.

Lehto-orvokki, Viola mirabilis. Monivuotinen orvokkikasvi. Lehto-orvokin kasvupaikkoja ovat Keravanjokikanjonin rehevät ja varjoisat lehdot.

Lehtoleinikki, Ranunculus cassubicus. Monivuotinen leinikkikasvi kasvaa Keravanjokeen laskevien purojen varrella. Lehtoleinikki kelpuuttaa kasvupaikakseen vain parhaimmat ja runsasravinteisimmat lehdot ja puronvarret. Se on harvinainen Etelä-Suomessa.

Lehtotähtimö, Stellaria nemorum. Se on kosteiden lehtojen ja puronvarsien monivuotinen kohokkikasvi. Se kasvaa Keravanjoen rantalehdoissa. Lehtotähtimö ei ole alueellisesti kovin yleinen, mutta Etelä-Suomen lehdoissa sitä tavataan runsaina kasvustoina.

Imikkä eli lehtoimikkä, Pulmonaria obscura. Keravanjokikanjonissa paikoin kasvava lehtoimikkä on keväällä kukkiva, monivuotinen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä viihtyvä kasvi. Sen kukat ovat aluksi punaisia ja muuttuvat vanhemmiten violetiksi ja lopulta sinisiksi. Lehtoimikkää ei saa poimia myyntitarkoituksessa.

Purolitukka, Cardamine amara. Se on monivuotinen, lähteiköissä ja rehevissä korpilehdoissa kasvava, ristikukkaisiin kuuluva kasvi. Sitä tavataan Keravanjoen ja siihen laskevien purojen rantalehdoista. Purolitukan esiintymisalueet painottuvat vahvasti maan lounaisosaan.

Lehtokuusama, Lonicera xylosteum. Pensasmainen kuusamakasvi (1-2m) on indikaattorilajina tuoreissa ja kuivissa rinnelehdoissa. Se kukkii alkukesästä lyhyen aikaa valkoisin kukin. Loppukesästä se muodostaa punaisia, myrkyllisiä marjoja. Marjat saattavat aiheuttaa kouristuksia ja ripulia.

Kullero, Trollius europaeus. Lapin maakuntakukka. Etelä-Suomen lehdot ovat sille usein liian pimeitä, mutta jo Etelä-Hämeestä löytyy runsaitakin kasvustoja. Kaukasten alueella sen kasvupaikkoina ovat Kalkkikallion ympäristön, Keravanjokeen laskevien purojen varret. Se on viimevuosina vähentynyt selvästi, mutta kanta on edelleen suhteellisen elinvoimainen. Kullero on erittäin myrkyllinen. Sitä pölyttää pieni kullerokärpänen, joka elää sen kukassa. Kulleroiden poimimista pitäisi välttää, jotta se saisi siementää omalle kasvupaikalleen. Hyvinkään muilta alueilta sitä ei juuri tavata.

Mustakonnanmarja, Actaea spicata. Erittäin myrkyllinen kasvi, joka saattaa herkimmille aiheuttaa oireita jo koskettaessakin. Sen kansanomaiset nimitykset, kuten surmanmarja ja kuolemanmarjapuu, antavat ymmärtää kasvin vaarallisuuden. Mustakonnanmarja kasvaa Keravanjoen rinnelehdoissa.

Sarjarimpi, Butomus umbellatus. Monivuotinen kaunis ja kookas vesikasvi (60-120cm). Se kukkii Kaukasissa Keravanjoen matalissa lieju- ja savipohjaisissa rantavesissä. Syvemmässä vedessä se on vain rentolehtinen uposkasvi. Se avaa muutaman kukan kerrallaan, mutta kukinta kestää sitten toista kuukautta. Sarjarimpi on selvästi läntisen Suomen harvalukuinen laji.  Se on muualla maassa harvinainen.

Lehtosinilatva, Polemonium caeruleum.  Monivuotinen, näyttävä kasvi, jota käytetään yleisesti myös puutarhakasvina. Lehtosinilatvaa kasvaa Kalkkikallion ja Harakan alueilla. Se saattaa olla alkujaan kymmenien vuosien takainen viljelykarkulainen, mutta Suomesta löytyy myös alkuperäistä kantaa.

Velholehti, Circaea alpina. Monivuotinen ja pienikokoinen (5-20cm) kasvi muodostaa rönsyistä laikkumaisia kasvustoja. Velholehteä on vaikea löytää, sillä valolle arkana se suosii varjoisia kasvupaikkoja. Todennäköisemmin sen voi havaita jokivarren kosteista lehtonotkelmista saniaiskasvuston alta.

Suokeltto, Crepis paludosa. Monivuotinen sikurikasvi saattaa kasvaa lähes metrinkin mittaiseksi. Se kasvaa jokivarren ja sen sivupurojen kosteissa lehdoissa. Se ei kestä kasvuympäristön hakkuuta eikä vesitasapainon vaihtelua.  Suokeltto on alueella jokseenkin harvinainen.

Mukulaleinikki, Ranunculus ficaria. Monivuotinen leinikkikasvi, joka on saanut nimensä mukulamaiseksi turvonneista juuristaan. Mukulaleinikkiä tavataan useilla kasvupaikoilla. Suurin yhtenäinen esiintymä on patoaltaan reunapengermällä. Sitä peittää keväällä keltaisten kukkien matto. Mukulaleinikki on rannikolla yleisempi, mutta sisämaassa harvinainen.

Kelta-apila, Trifolium aureum. Kaksivuotinen hernekasvi. Kelta-apilan tiedetään karttavan kalkkipitoista ja ravinteikasta kasvualustaa. Kuitenkin sen pääesiintymä tällä alueella on kalkkikallion läheisyydessä oleva laidunalue. Kelta-apilan uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä.

Keltavuokko, Anemone ranunculoides. Se on erittäin vaativa kasvupaikkansa suhteen. Keltavuokkoa tapaa rehevissä savensekaisissa rantalehdoissa, joissa se kasvaa yleensä valkovuokkojen joukossa. Kaukasissa tunnetaan kaksi luontaista kasvupaikkaa. Muut mahdolliset esiintymät ovat siirtoistutettuja. Se on suhteellisen harvinainen.

Pystykiurunkannus, Corydalis solida. Varhain keväällä kukkiva pystykiurunkannus kasvaa pienimuotoisena kasvustona Keravanjoen varrella, Tuusulan rajan tuntumassa. Laajempi kasvuesiintymä löytyy eräältä aiemmin luonnontilaiselta piha-alueelta Ali-Myllyllä. Muita kasvuesiintymiä ei Hyvinkäältä tunneta.

Kevätlinnunherne, Lathyrus vernus. Monivuotinen hernekasvi on erittäin vaativa kasvupaikkansa suhteen. Sille sopivia kasvupaikkoja on harvassa ja sen johdosta kasvin esiintyminenkin on hajanaista. Monilta kasvupaikoilta kevätlinnunherne on hävitetty tahattomasti kukkien poiminnan yhteydessä. Tästä syystä onkin toivottavaa, että sen annettaisi kukkia rauhassa kasvupaikallaan.

Raate, Menyanthes trifoliata. Se on kaunis monivuotinen märkien paikkojen kasvi. Kalalammin upottavan suursaranevan lisäksi raatetta tavataan soistuvilta metsälammilta. Raate jää monilta näkemättä, sillä se kasvaa usein upottavilla suoalueilla ja umpeen kasvavilla lammilla, missä harvemmin liikutaan.

Mäntykukka, Monotropa hypopitys. Täysin lehtivihreätön loiskasvi, joka tarvitsee kumppanikseen mäntyjen ohella tattien sienirihmastoa. Se ottaa ravinteet ja veden männyltä sienirihmastojen välityksellä. Sienikumppaniksi kelpaa useimmiten sametti- tai kangastatti. Mäntykukka kasvaa Kapilamminnummella paikoin runsaanakin kasvustona.

Hirvenkello, Campanula cervicaria. Suurikokoinen hirvenkello on yksi komeimmista kellokasveistamme. Se on Etelä- ja Keski-Suomessa kasvava muinaistulokas, jonka kasvupaikat katoavat perinneympäristöjen umpeenkasvun myötä. Hirvenkello on alueellisesti erittäin harvinainen ja uhanalaisuusluokituksessa merkitty vaarantuneeksi. Sen kasvupaikka Harakan alueella on vaarassa tuhoutua, sillä sitä hoidetaan maatalousmaana.

Tummatulikukka, Verbascum nigrum. Tummatulikukka tunnetaan muinais- ja keskiaikaisten asutusten ja rautakautisten kalmistojen osoittajana. Nykyisin sitä kasvatetaan myös taimistoilla. Kalkkikallion läheisyydessä on useita kymmeniä vuosia tiedossa ollut kasvusto.

Täplähelokki, Oenothera rubricaulis. Harvinainen Täplähelokki on löytänyt kasvupaikkansa Kapilamminnummen ja -harjun soranottoalueilta. Täplähelokki on yökukkija, samoin kuin yleisempi iltahelokki. Ne luettiinkin aiemmin samaksi lajiksi. Niiden teriöt aukeavat illan hämärtyessä ja sulkeutuvat aamun aikana, päinvastoin kuin muilla helokeilla.

Järvisätkin, Ranunculus peltatus. Kirkasvetisiä ja kovapohjaisia järviä ja jokia suosiva järvisätkin on harvinainen etelän savipohjaisilla ja runsasravinteisilla vesillä, siksi se olikin yllättävä löytö Rieskakoskesta. Kosken virtaus pitää pohjan kiinteänä ja nykyisellään Keravanjoen vesi on varsin puhdasta.

Käärmekuusi, kultakuusi ja luutakuusi ovat metsäkuusen, Picea abies, erikoismuotoja. Käärmekuusi (f.virgata) kasvaa puolen kilometrin päässä kalkkikalliosta. Käärmekuuselle on ominaista, että geneettisen virheen johdosta silmuja ja sivuoksia muodostuu hyvin vähän. Pääoksat työntyvät rungosta käärmemäisen jäykkinä ja harvaan haaroittuneina. Kultakuusi (f.aurea) kasvoi Kapilamminnummella, mutta se on kaatunut myrskyssä lähiaikoina. Sen tuoreet versot olivat alkukesällä vaalean keltaiset muuttuen loppukesästä vihreiksi. Väri johtui viherhiukkasten rakenteesta. Luutakuusi (f.condensata) kasvoi Kalalammin tilan lähellä, aivan tien vieressä vielä 1980-luvulla. Ojan perkauksen yhteydessä silloisen TVL:n (nykyinen ELY-keskus) miehet karsivat puolet oksista pois ja katkoivat suojellun kuusen juuret, jolloin se tuhoutui.

Alueelta kadonneet kasvilajit:

Kevättähtimö, Stellaria holostea, on aiemmin kuulunut Kaukasten alueen kasvilajistoon, mutta viimevuosien etsinnöissä sitä ei ole toistaiseksi löytynyt. Lyhyt kukinta-aika hankaloittaa etsintöjä. Suomessa kevättähtimö on aivan eteläinen laji ja yleinen vain meren läheisissä lehdoissa.

Tesmaruoho, Milium effusum. Tesma on yksi tuoksuvista kumariiniheinistä. Miellyttävän tuoksuinen kumariini-niminen yhdiste haihtuu varsinkin kuivuvista ja kuivista kasvinosista.

Litulaukka, Alliaria petiolata, on myös aiemmin kuulunut alueen kasvilajistoon, mutta sittemmin kadonnut. Viimeisin kasvupaikka sijaitsi Keravanjoen varrella, Myllykylän perukoilla. Sen varsinainen kasvualue sijaitsee Ahvenanmaan ja lounaissaariston lehtoalueilla. Litulaukan tuoreissa lehdissä ja kukissa on vahva valkosipulin tuoksu ja lisäksi mieto pippurin maku.

Satunnaisesti alueellamme tavattuja harvinaisia kasveja ovat mm. Päivärinnan läheisyydessä tavattu saksanhanhikki, Potentilla thuringiaca, harvinainen tulokaslaji Keltaohdake, Cirsium oleraceum, sekä Alimyllyntien varrella kasvanut erittäin harvinainen huopaohdakkeen valkoinen värimuoto, Cirsium helenioides f.albiforum. Valitettavasti se ei ehtinyt siementämään ennen varhaista tienvarsien niittoa.