Kaukasten Lankarullatehtaan perustaja Robert Björkenheim, oli saanut sivutiloineen lähes 3000 hehtaaria käsittävän Kellokosken kartanon ja rautaruukin hoitoonsa vuonna 1856 ollessaan 21-vuotias. Hän sai sen isältään vuorineuvos Lars Magnus Björkmanilta, jonka Venäjän keisari Nikolai I oli aateloinut vuonna 1834, ja tällöin sukunimeksi vaihtui Björkenheim.  Suku oli ruotsalaista. Lars Magnus Björkmanin isä oli Bengt Magnus Björkman, Tukholman rikkaimpia kauppiaita ja laivanvarustajia. Hän omisti parikymmentä maatilaa ja ruukkia Ruotsissa ja Suomessa. Suomen jouduttua Venäjän vallan alle Bengt Magnus myi Suomessa olevat maatilansa pojalleen Bengt Ludvikille. Hän myi osan maatiloistaan veljelleen Lars Magnukselle, Robert Björkenheimin isälle. Robert opiskeli Saksan Hohenheimissa maanviljelystä Tharandin Maatalous- ja metsänhoitoakatemiassa sekä agronomiksi Ruotsin Ultunassa 1860-luvun alkupuolella. Metsien käyttö kiinnosti häntä ja erityisesti koivupuu, johon jo Björkenheimin nimikin viittasi. Koivua oli runsaasti tarjolla hänen omissa metsissään. Ne olivat vanhoja kaskimaita. Niiden ensimmäisenä peittona olivat kaskeamisen jälkeen kasvaneet laajat ja järeät koivikot. Robert Björkenheim oli tutustunut Ruotsissa Karlstadin lähellä Vålbergissä siellä juuri aloittaneeseen lankarullatehtaaseen, joka käytti koivua raaka-aineenaan ja vei tuotantonsa Englannin kehräämöihin. Suomestakin oli koivua viety Englannin lankarullatehtaisiin, mutta koska niitä sorvattaessa 90 prosenttia puuaineesta meni hukkaan, Björkenheim laski, että lankarullat kannatti valmistaa Suomessa ja viedä valmiit tuotteet Englantiin.

Robert Björkenheim oli vuokrannut jo vuonna 1858 Ohkoisten (Ohkola) kyläläisiltä Kaukasforsin (Kaukastenkosken) rannalla vuodesta 1788 jauhaneen kotitarvemyllyn. Vuokraksi sovittiin 6-8 hopearuplaa vuodessa manttaalia kohden. Tämän lisäksi oli vuokrana maksettava kaksi kappaa viljaa jokaiselle kylän 15 maatilalle. Myllytontti oli aikoinaan erotettu vuonna 1786 perustetusta Kaukas (myöh. Kaukas-Savela) nimisestä uudistilasta. Se rajoittui Hausjärven kunnan Ritasjärven kylään ja Tuusulan kunnan Kellokosken kylään. Kaukasforsin veden virtaus oli kolme kuutiometriä sekunnissa ja pudotuskorkeutta oli 23,5 jalkaa. Sen katsottiin kehittävän energiaa 25 hevosvoimaa. Se oli riittävästi, joten Björkenheim päätti toteuttaa suunnitelmansa ja perustaa kosken partaalle lankarullatehtaan.

Kaukas Fabrik Aktiebolag perustettiin helmikuun 6. päivänä 1873. Sen perustivat ruukinpatruuna Robert Björkenheim, Helsingin kaasulaitoksen johtaja, insinööri Edvin Leonard Bergroth, kasööri M. Wellin ja tilanomistaja Per August Stenius. P.A. Stenius omisti Porvoosta Skölvikin kartanon sekä helsinkiläisen kauppahuoneen. Hänen vaimonsa oli omaa sukua Boije ja appi omisti Mäntsälän Ylikartanon, jonka maat rajoittuivat Kellokoskeen. Yhtiön ensimmäiseksi isännöitsijäksi nimettiin Robert Björkenheim, joka palkkasi tehtaan tekniseksi johtajaksi Skotlannin opintomatkallaan Glasgowssa tapaamansa ruotsinmaalaisen Christian Ulrik Emanuel Wesslaun. Osakkaat maksoivat osuutensa käteisellä, paitsi Björkenheim, joka suoritti osuutensa siirtämällä Kaukastenkosken vuokraoikeuden yhtiölle. Lisäksi Kaukas Fabrik Ab sai hakata Björkenheimin metsästä 60 000 kuutiojalkaa halkaisijaltaan vähintään neljän tuuman läpimittaista tervettä koivupuuta sekä tehtaan lähellä olevista metsistä 140 000 kuutiojalkaa koivupuuta. Sen hinnaksi määrättiin 10 Suomen markkaa syleltä. Mäntsälän kunta määräsi tehtaalle 100 markan sakkorahan syystä, että tämän kaltaiset wapriikit tuovat kuntaan paljon wähäwaraista wäkeä. Satanen piti maksaa kunnan waiwaiskassaan. Tällä lunastettiin tehtaalle priwilegiokirja.

Syksyllä vuonna 1873 olivat työt Kaukasissa Wesslaun johdolla jo täydessä käynnissä, ja koneet tilattu. Tehdas rakennettiin aivan kosken alle ja rakennusaineena oli puu. Puusta rakennettiin myös pato, kouru ja muut rakennelmat. Koskivoimalla toimiva Kaukaan Lankarullatehdas oli ensimmäinen höyryä käyttämätön lankarullien tuotantolaitos Suomessa.  Wesslaun tukena työssä oli insinööri Bergroth. Hän oli valmistunut insinööriksi vuonna 1860 Hannoverissa, nimitetty Helsingin kaasulaitoksen teknilliseksi johtajaksi vuonna 1862 ja myöhemmin koko kaasulaitoksen johtajaksi. Siinä virassa hän toimi vuoteen 1884 saakka. Sen jälkeen hän lähti Nobelin veljesten yrityksen teknilliseksi johtajaksi Bakuun. Wesslau kuoli vuonna 1877 ja hänen seuraajakseen teknilliseksi johtajaksi nostettiin tehtaan ensimmäisenä työnjohtajana toiminut Kurikkalainen Isak Alanco. Häntä ja Wesslauta on pidetty suomalaisen lankarullateollisuuden uranuurtajina. Tehtaalle hankittiin aluksi kaksi aihionsahauskonetta ja kuusi sorvia. Jo kolme kuukautta myöhemmin tehtiin päätös konekannan kaksinkertaistamisesta. Seuraavana vuonna tehdasta laajennettiin ja syksyllä 1874 Englannista hankitut uudet koneet kaksinkertaistivat tuotannon. Vuonna 1886 hankittiin Kaukasiin höyrypannu ja 211 hevosvoiman apuhöyrykone. Se korvasi 40 hevosvoimaa kehittäneen vanhan vesipyörän. Tuona vuonna tehtaalle saatiin myös sähkövalaistus. Konekantaa lisättiin. Björkenheim kuoli tapaturmaisesti vuonna 1878 ja häntä seurasivat isännöitsijöinä kapteeni C.G.Sanmark, joka aateloitiin 1896. Vuodesta 1880 alkaen ruukinpatruuna Wolter Ramsay, kunnes vuonna 1893 Robert Björkenheimin poika Gösta Björkenheim tuli Kaukas Fabrik Ab:n isännöitsijäksi Hugo Standertskjöldin omistaessa yhtiön.

Työaika oli 11 tuntia kuutena päivänä viikossa. Sirkkelien terät ja sorveja voima-akselilta pyörittävät hihnat olivat suojaamattomia eikä onnettomuuksiltakaan voinut välttyä. Työtapaturmien uhrit joutuivat hoidattamaan vammansa omalla kustannuksellaan ja tarvittaessa hankkimaan itse sijaisensa. Lähin lääkärikin oli Helsingissä. Myös tulipalojen riski oli ilmeinen. Tehdasrakennus oli täynnä puulastuja ja puupölyä. Puulämmitys, sorvien kuumenevat hihnat ja alkuvuosien öljylamput aiheuttivat useita vaaratilanteita. Syyskuussa 1882 syttyi vanhin jätekasoista itsekseen tuleen. Parikuukautta kestäneen palamisen jälkeen tuli levisi läheiseen sahanpurukekoon. Vasta joulukuussa saatiin palo sammumaan. Yrityksen järjestämiä ainoita sosiaalietuuksia olivat ilmaiset asunnot valoineen ja polttopuineen sekä juhannustanssit, joissa yhtiö tarjosi kahvia ja ”kastettavaa” ja vanhemmille työntekijöille myös lasin väkevää viiniä. Ensimmäinen työläisten asuntorakennus, neljän perheen ”Rauhala” valmistui 1889.

Raakapuuna käytetty koivu ajettiin talvella hevosilla tehtaalle, kuorittiin ja varastoitiin katokseen. Joen yläjuoksulta tuotiin myös uittamalla tukkeja. Tätä varten kaivettiin Lehmäkoskeen ohituskanava. Minimi runkohalkaisija oli 4 tuumaa. Kuoritut tukit katkottiin sopivan pituisiksi ja sahattiin lohkoiksi eli plokeiksi. Plokit työstettiin aihionsahauskoneissa sylinterimäisiksi rulla-aihioiksi ja kuivattiin Björkenheimin suunnittelemassa kuivaamossa. Sen toiminta oli lähinnä viljariihen kaltainen. Kuivattuihin aihioihin porattiin keskelle reikä, ja aihiot sorvattiin ostajan haluaman muotoisiksi lankarulliksi. Valmiit tuotteet rahdattiin Englantiin ja Skotlantiin sekä myöhemmin myös Ranskaan, Belgiaan ja Saksaan. Merirahdissa sattui hankaluuksiakin. Eräs tilaaja totesi Grangemouthin satamassa, että lankarullat olivat mitoiltaan sopimuksen vastaisia ja kieltäytyi vastaanottamasta lastia. Lankarullia mittailtaessa havaittiin kuitenkin niiden vähitellen palautuvan oikeisiin mittoihin. Rullat olivat merimatkan aikana kostuneet ja turvonneet. Kun lasti varastoitiin lämmitettävään varastoon, koko erä saatiin kuivatuksi oikeisiin mittoihin. Lastin palautuminen Suomeen olisi merkinnyt tehtaan konkurssia.

Syyskuussa 1874 tehtaan palkkalistoilla oli vuosikertomuksen mukaan 12 miestä, 6 naista, 4 poikaa ja 2 tyttöä. Ensimmäisen vuoden tuotanto oli 44 277 krossia lankarullia. Tuotanto kasvoi vuosittain, joskin ajoittain joen vähävetisyys aiheutti tuotantokatkoksia. Tuotannon huippuvuosi saavutettiin vuonna 1897, jolloin valmistettiin 256 000 krossia lankarullia. Tuohon määrään tarvittiin 10800 kuutiota koivua. Vuosisadan loppupuolella maailman lankarullatuotannosta yli 80% tuli Suomesta. Tehtaan työvoiman määrä lähenteli jo sataa. Eniten työväkeä Kaukasten tehtaan palkkalistoilla oli seuraavana vuonna, jolloin tuotantoa pyöritti 99 henkilöä. Tuolloin myös Kaukasten tehtaan toiminta lopetettiin. Alueen koivumetsät alkoivat huveta, eikä raaka-aineen määrä olisi mahdollistanut tuotannon laajentamista kysyntää vastaavaksi. Jo vuonna 1890 oli alettu rakentamaan uutta tehdasta Lappeenrannan lähistölle Lappeen kuntaan, Saimaan rannalla sijaitsevalle Parkkarilan tilalle. (Entinen Oy Kaukas Ab, nykyään UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan paperi- ja sellutehtaat). Uusimaa -lehden kirjoitus 21.06.1895: ”Wanha Kaukas Jokelan läheisyydessä suljetaan kahden vuoden kuluessa, sekä kaikki liike muutetaan Lappeenrannassa olevaan Kaukaaseen. Kumpaisenkin tehtaan nykyinen omistaja on Hugo Standertskjöld Helsingistä. Yhteensä näissä tekee työtä likemmäs 700 henkeä.”  Kuitenkin ilmoituksen jälkeen värvättiin vielä lisää työmiehiä hyväpalkkaiseen koivutukkien kaatoon ja ajoon Kaidanpään, Sykärinsaaren ja Laitilan metsistä. Lisäksi rakennettiin uusi tehdas Nastolan Uudenkylän kartanon maille, Iitin puolella sijaitsevaan Hiisiön kylään. Tänne siirrettiin Kaukasten tehtaan kaikki koneet ja valtaosa työväestä eli yli 50 tehtaan palveluksessa ollutta perheineen. Kaukaan tehtaiden omistaja Hugo Standertskjöld ja isännöitsijäksi tullut toisen polven kaukaslainen Gösta Björkenheim tekivät kartanon omistajatar Constance af Forsellesin kanssa sopimuksen. Kaukas sai 200 markan vuosivuokralla viideksitoista vuodeksi käyttöönsä kartanon metsistä Pietarin radan eteläpuoliset alueet.

Ruukinpatruuna Lars Magnus Robert Björkenheim (28.8.1835- 30.1.1878) ja 18-vuotias vapaaherratar Augusta Johanna von Kothen (27.5.1845- 26.6.1882) vihittiin Haminassa 19.8.1863. Robert oli viettänyt lapsuutensa suuren sisarusparven keskellä, sillä Björkenheimien 15 lapsesta Robert oli seitsemäs. Niinpä Augustalle ja Robertillekin syntyi lapsia lähes vuoden välein yhteensä kahdeksan, joista tosin ainoastaan neljä saavutti aikuisiän. Anna Augusta syntyi vuonna 1864 ja eli vain kuukauden. Lars Mauriz vuonna 1865 eli vajaan vuoden. Gustaf ”Gösta” 24.7.1866, oli Kaukas ja Kymi- yhtiöiden toimitusjohtaja, kauppaneuvos ja valtiopäivämies, kuoli punaisten surmaamana Korian sillalla 28.4.1918. Sophia ”Hia” Emilia Wilhelmina 26.8.1867- 29.10.1952 toimi Diakonissalaitoksen vastuullisissa tehtävissä johtokunnan jäsenenä ja taloudenhoitajana. Lars Mauriz II vuonna 1868 eli vuoden. Anna Augusta II 1871 kuoli nelivuotiaana vuonna 1875. Bengt Magnus Robert 23.8.1872 toimi Kaukaan tehtaat Oy:n teknillisenä johtajana ja kuoli murhattuna Kaukaassa 1.9.1906. Nuorimpana syntyi Elsa Hedvig Augusta 1875- 1966.

Ruukinpatruuna Robert Björkenheim toimi aateliston edustajana valtiopäivillä vuodesta 1863 alkaen yhtenä valtiopäivien nuorimmista jäsenistä. Hän kuului liberaaliseen puolueeseen. Hänen laajaan ja vaikutusvaltaiseen ystäväpiiriinsä kuului mm. kreivi Mannerheim. Robert Björkenheimin elämä päättyi tapaturmaisesti tammikuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 1878. Hän oli matkustamassa junalla Järvenpäästä Helsinkiin ja putosi junasta Töölön puiston Keisaripaviljongin kohdalla ja silpoutui junan alle. Tapaturman syy ei koskaan selvinnyt. Siunaustilaisuus pidettiin Kellokosken ruukin kirkossa jo seuraavana lauantaina. Augusta Björkenheim menehtyi sairauden murtamana runsaat neljä vuotta myöhemmin.

Rainer Salo

Lähteet: Mäntsälän historia II, Juhani Lomu/ Mäntsälän elinkeinoelämä autonomian aikana. Uusimaa lehti, Porvoo. Pauli Vaalas/ Diakonissa Hia Björkenheimin elämä.  Antti Tuuri/ UPM-Kymmene, Metsän jättiläisen synty. Johan Standertskjöld/ Kaukas 1873- 1944. Osmo Viljanen, Esko Asikainen, Hanna-Leena Wejberg.