Taunon tunsivat kaikki ja Tauno tunsi jokaisen kyläläisen. Tauno oli koko kylän rakastama ystävä, jolle kerrottiin ilot ja surut ja kaikki siltä väliltä. Tanen uskomattomasta selviytymistarinasta on kirjoitettu monta lehtijuttua ja tehty radio-ohjelmakin.

Aloitetaan tämä henkilökuva Iltalehden joulunumerossa 23.12.1998 olleesta Antti Arven kahden aukeaman kirjoituksesta. Artikkeli herätti tunteita joka puolella Suomea. Tane oli tuolloin 73 vuotias ja valmistautui joulun viettoon, kuinkas muuten kuin työtä tehden. Taunon Tupa oli auki vuoden jokaisena päivänä.

Ikkunasta katsoo yrittäjä, joka on elänyt 54 vuotta neliraajahalvaantuneena ja sanoo olevansa onnellinen siitä, että on saanut elää näin terveenä.

Tauno Ahlberg on joulusanoma

Tane omistaa maan puhdasoppisimman itsepalvelukahvilan, jonka nimi on Taunon Tupa. Siellä asiakas ottaa itse myös rahasta takaisin. Tuvan ainoa henkilökunta 365 päivää vuodessa on Tane, joka ei milloinkaan saanut kokea naista eikä ole ikinä juonut viinaa. 19-vuotiaana hän halvaantui kaulasta alaspäin ja tänäkin jouluna hän sanoo olevansa onnellinen siitä, että on saanut elää näin terveenä ja näin pitkään.

Taunon Tupa sijaitsee Kaukas-nimisellä paikkakunnalla Hyvinkään takamaastossa. Taannoin se oli vauras teollinen idylli, kun Suomen Vanutehdas Oy eli ja elätti. Kaukasten asukkaat 32 vuoden takaa ansaitsisivat tunnustusmitaleita. Ajatelkaa nyt: kyläläiset keräsivät keskuudestaan halvaantuneelle naapurilleen lainaksi 90 000 markkaa! Se kertoo oleellista myös Tanen persoonallisuuden säteilystä.

Terapoiva toteemi

Vanha mies, joka on halvaantunut kaulasta alaspäin, auttaa liikkuvia ihmisiä, joilla on elämässään paljon ongelmia. Tanella, joka ei ole missään määrin auktorisoitu terapeutti, on laajalla säteellä terapeuttisempi vaikutus ympäristönsä kansalaisiin kuin ehkä kellään. Kyseessä on asetelma, joka pysähdyttää kenet tahansa, ainakin hetkeksi. 73-vuotias mies on menettänyt koko kroppansa ja raajojensa liikuntakyvyn 19-vuotiaana ja on isännöinyt 46 vuotta kioskikahvilaansa toteemina, joka istuu puutuolilla, joka liikkuu sairaalasängyn rullapyörillä. Äänessä ei kuulu tuskaa eikä sanoissa myrkkyä eikä ilmeiden takaa raotu edes peiteltyä katkeruutta. On vain sopeutunutta, syvää ja laajaa ihmisen elämisen ymmärrystä. Halua kuunnella ja puhua. Halua vain elää ihmisten kanssa niin kauan kuin terveyttä riittää. Useimmat vanhat kaverit ja nuoremmatkin, ovat kuolleet pois. Tane on vielä liian terve kuollakseen.

Maailma pään sisällä

Yrittäjän fyysinen maailma on oikeastaan vajaan parinkymmenen neliömetrin kokoinen. Kioski-kahvilan myyntitiskitilaa on muutaman neliön verran ja seinän takana on makuuhuone uusine sähkösänkyineen. Työmatka on kolmisen metriä. Ulkopuolista maailmaa eli talonsa pihamaata ja rajautunutta maisemaa Tane tarkkailee kolmesta ikkunasta kolmeen suuntaan. Halu liikkua ja aistia elämää oman maailman ulkopuolella? –Olen aikanaan ajanut taksilla ristiin rastiin kaunista Suomea vanhempieni kanssa. Se on riittänyt minulle. Ei vaan tee mieli matkustella. Liekö lähestyvän vanhuuden merkki? Minun maailmani on tässä ja omassa päässäni. Ihmiset, jotka tulevat luokseni, ovat elämääni. Ihmiset tulevat. Niin monet kertovat hänelle suunnilleen kaiken: ilonsa, ongelmansa, salaisuutensa, murheensa, suunnitelmansa. Tane varmaankin tietää ympäristöstään enemmän kuin kukaan.

Ei flunssia eikä kipuja

Halvaantunut yrittäjä on elänyt niin terveenä, ettei 46 vuoden aikana ole ollut sairastelun vuoksi poissa työstä yhteensä paria kuukautta enempää. Niinpä ihmiset tietävät mistä löytää puhekumppanin ja empaattisesti kannustavan kuulijan joka ainoa päivä kello 9-20. Taunon Tupa on auki myös kaikkina pyhinä. Taunon Tupa on myös nuorisotalon korvike ja lukusali. Lehtilaskut ovat vuodessa noin 4 500 markkaa.

Sormet toimivat

Tane ei rupea ääneen haikailemaan sellaisia mitä halvaantumisen vuoksi on jäänyt elämässään paitsi. Nainen, rakkaus, parisuhde? –Niin, se sarka jäi kuokkimatta. 19 vuoden ikään mennessä ei ollut likkaa vielä katsottuna. Ja sen jälkeen mulla ovat toimineet ainoastaan ranteet ja sormet pään lisäksi.

TANEN TARINA

Elettiin toisen maailmansodan loppumista. Tauno Ahlberg oli täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin sekä havainnut olevansa hulluna autoihin. Siitä seurasi kelpuutus autokomppaniaan ja upseerien autonkuljettajaksi. Kyydittävinä oli useita kuuluisia korkeimpia upseereita, heti Mannerheimista seuraavia. –Eräälläkin keikalla olin kahden metrin päässä Mannerheimista, Tamminiemessä, Tane muistaa elämänsä huippuhetken. Hän oli aina valmis ajoon ja kuljettajana luotettava ja näistä syistä herrojen mieleen. –Sain kiitokseksi tupakka-askeja, vaikka en polttanut. Oli järkevää esiintyä tupakkamiehenä sillä savukkeet olivat arvotavaraa.

Flunssa olikin lapsihalvaus

Elokuussa -45 nuorukainen määrättiin kyyditsemään tykistöntarkastaja Niinisaloon, jonka varuskuntaa koetteli polioepidemia. Silloin puhuttiin lapsihalvauksesta. Pari viikkoa Niinisalon kyydin jälkeen reippaaseen kuskiin iski flunssa. Sellaiseksi hän oireet päätteli eikä suostunut sairastamaan. –Se oli kohtalokas virhe, hän katuu ääni värähtäen. –Ajoin viimeiseen saakka kunnes hyydyin täysin. Tilkan sotilassairaalassa flunssa todettiin lapsihalvaukseksi. Hermojärjestelmä tuhoutui täysin niin, että raajat ja keho lakkasivat liikkumasta. Perusluonnoltaan optimistinen ja sopeutuva nuori Tane alkoi masentua.

Kaikki mieliteot otettiin pois

Mieli oli niin maassa, että jos lähtö olisi tullut, se olisi tuntunut helpolta. Aamuisin en halunnut silmiäni aukaista. –Kun ihminen tulee oikein sairaaksi, häneltä otetaan pois kaikki mielihalut ja mieliteot. –Kun ihminen on vain vähän sairas, hän pelkää kuolevansa. Mutta pahasti sairaana hän pelkää, ettei kuolekaan. Tane ei kuollut. Lyhyen liikuntakykyisen elämänsä aikana hän ei koskaan ollut juonut viinaa. –Mutta sairaalassa synkimpinä aikoina ajattelin, että voisin ruveta vaikka ryyppäämään. –Tulin kuitenkin sellaiseen johtopäätökseen, että elämä on tarpeeksi kovaa ilman viinaakin.

Hyväksyminen vei 10 vuotta

Tane on epäilemättä yksi tilkan sotilassairaalan historian pitkäaikaisimmista potilaista, neljä ja puoli vuotta. Mutta kesti kaikkiaan 10 vuotta ennen kuin hän oikeasti myönsi ja hyväksyi kohtalonsa. –Alistuin ja varsinainen sopeutumisprosessi alkoi. –Kun 19 vuotiaana halvaantuu polioon, omaa todellista tilaansa ei tajua pitkään aikaan. Se on elintärkeä psyyken suojamekanismi. –Jossain mielen sopukoissa elää pitkään joku hennonhento toivonkipinä. Määritettävää katkeruutta hän ei tunnusta poteneensa koskaan. –Se tietysti harmitti, kun en päässyt ajamaan autoa.

Kioskilla vuonna 1952, Jalosen tytöt, Siikin Veikko, Tauno kurkkii luukusta, tunnistamaton poika, Saarnion Reijo, Laineen Juhani. Kaikki kuvat Raija Lappalaisen albumista. 

Taustalla näkyy Virtasen Antin talo, minkä Tauno osti ja laajennutti nykyiseen kokoon.

Naapurit lainasivat 90 000 markkaa

Olympia vuonna 1952, pari vuotta kotiutumisen jälkeen, naapuri myi Tanelle pienen kioskin. Siitä tuli luultavasti Suomen ensimmäinen todellinen ja puhdasoppisin itsepalveluliike. Kuten kotiseutuneuvos Osmo Viljanen myöhemmin tuli lausahtaneeksi: ”Olen maailmalla nähnyt itsepalvelumyymälöitä, mutta en sellaista, jossa saa itse ottaa rahastakin takaisin.” Kioskielämää kesti 15 vuotta. Mielessä oli alkanut pyöriä talon rakentaminen ja isomman kauppayrityksen perustaminen sen yhteyteen. 32 vuotta sitten kaukaslaiset keräsivät keskuudestaan 90 000 markkaa, joka oli huimaava summa, ja lainasivat rahat halvaantuneelle. Miehen sanaan uskottiin ja takaisinmaksun hän sai hoitaa suunnilleen omassa tahdissaan. Pankit eivät luottaneet yhtä paljon, niiltä irtosi 60 000 markkaa tiukoin ehdoin.

150 000 markalla kohosi Kaukasten ydinalueelle 12 huoneiston talo. Sen rakensivat naapurin ammattimiehet, Lindqvistin veljekset kahteen pekkaan. Urakka kesti kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. Taunon Tupa ja Tanen asunto ovat alakerroksen päädyssä. Muut huoneistot ovat olleet koko ajan vuokralla. Rakentaminen ja yrittäminen lukuisine vekseleineen kaikkineen on ollut Tanelle elämisen väline. –En ole ehtinyt vaipua oman minäni kanssa piehtaroimaan enkä potemaan työ- tai muuta uupumusta. Olen elänyt niin täyteläisen elämän, etten ole ehtinyt itseäni ajattelemaan. Näin vaikeavammainen on saanut elää näin terveenä näin pitkään ja näin työntäyteisesti.

Korjauksena ja lisäyksenä edellä olleeseen Iltalehden artikkelin toiseksi viimeiseen kappaleeseen:

 Sotilassairaalasta kotiutumisen jälkeen Tauno ei enää halunnut viettää päiviään sisätiloissa, vaan hänet kuljetettiin maitokärryillä mäelle tien varteen. Täällä löytyi juttukavereita ohikulkevista kyläläisistä ja näki autoja. Pari vuotta Tauno siinä istui päivittäin ja paleli. Siinä kypsyi ajatus, että voisihan tässä samalla jotain hyödyllistäkin tehdä. Alkoi pienimuotoinen myyntityö. Myyntisalkusta löytyi pelikortteja, partakoneenteriä, tupakkaa, kondomeja ja kellojakin. Tuttu kaveri, Järvelän Topi, oli Helsingin satamassa töissä ja järjesti laivoilta myyntituotteita. Naapuri rohkaisi Taunoa perustamaan oikean kioskin. Naapuri, Karhun Juho, myi pienen palan maata peltosarkansa päästä ja siihen Tauno rakennutti kioskinsa. Sen rakensivat Koskelan Unkka ja Salon Osku. Kioskissa oli pieni terassi ja lasinen myyntiluukku. Talvisin Tauno huuteli luukun taakse ilmestyneille asiakkaille: ”olkaa hyvä ja tulkaa sisäpuolelle. Luukku on jäässä.” Sisäpuolelle olisi pitänyt joka tapauksessa tulla mikäli siellä juuri silloin ei olisi ollut ketään kyläläisiä ojentamassa ostoksia. Useimmiten kioski oli kuitenkin tupaten täynnä asiakkaita ja tupakan savua. Myyntiosassa oli Taunon tuolin lisäksi yksi istumapaikka ja kaljakorien päällä toinen. Seinillä kiersi hyllyt myyntituotteille ja jätskikaappi piti jatkuvaa hyrinää. Puolikkaan väliseinän takana oli pari pinoa limsakoreja ja takaseinustalla penkki. Keskellä lattiaa oli lattialuukku pieneen varastokellariin.

Ennen Taunon Tuvan kerrostalon rakentamista Tauno osti kioskin vieressä olleen pienen punaisen talon Virtasen Antilta. Antti asui toista puoliskoa ja toisessa asui Forssanderin Olavin ja Annikin monilapsinen perhe. Tauno laajensi taloa ja rakennutti yläkertaankin kaksi yksiötä. Tämän jälkeen oli sitten suuremman taloprojektin vuoro. Naapurilta ostettiin lisää tonttimaata kioskitontin jatkeeksi. Naapuritila oli vaihtanut omistajaa ja nyt myyjänä oli Taskisen Toivo.

Ahlbergit

Oskar Edvan Ahlberg (6.4.1861 – 3.9.1925) oli kotoisin Nybackan tilalta, Tiensuusta kilometri Linjamäkeen päin. Pientila raivattiin Kaukasiin, Kellokosken kartanon takamaille. Tila sijaitsi kokonaisuudessaan kylän Tuusulan puoleisella osalla. Viereinen lankarullatehdas tarjosi työpaikan ja pientila toi loput särpimet ruokapöytään. Hilma-vaimon (1.10.1863 – 9.10.1935) kanssa kasvatettiin yhdeksän lasta. Lankarullatehdas lopetti Kaukasissa. Päätehdas perustettiin Lappeenrannan kupeeseen, mutta Kaukasten koneet siirrettiin Iittiin ja osa työväestöstä siirtyi mukana. Sinne muuttivat myös muutamat Oskarin sisaruksista. Oskari ja Hilma jatkoivat kuitenkin tilan pitoa ja myöhemmin myös vanutehdas tarjosi työpaikan.

Oskar ja Hilma Ahlberg

Oskar ja Hilma Ahlberg lapsineen.

Aksel Ahlberg

Oskarin ja Hilman lapsikatraasta toiseksi nuorin Aksel eli Akke (14.6.1902 – 5.8.1977) jatkoi tilan pitoa yhdessä vaimonsa Ellin kanssa. Akke oli kokenut sisällissodan jälkeisen pikaoikeudenkäynnin josta oli kuitenkin selvinnyt syyttömänä hengissä. Kokemus ohjasi kuitenkin silloisen 16-vuotiaan nuorukaisen poliittisen suuntauksen ja teki Akesta vankan vasemmiston kannattajan. Hän toimi työväen yhdistyksessä ja pyöritti 40-luvun loppupuoliskon ajan kommunistien tanssilavan toimintaa Ilomäen rinteellä. Vanutehtaalla Akke työskenteli lämmittäjänä. Elli-vaimo oli myös tehtaalla työssä. Tuolta ajalta on hauska tarina Ellin työmatkasta. Se alkoi Tuusulasta josta Hyvinkään kautta päättyi Mäntsälään. Matkaa kertyi kuitenkin vain 500 metriä. Akella ja Ellillä oli kaksi lasta, Terttu ja Tauno. Taunon tarinan olette juuri lukeneet. Terttu muutti Helsinkiin, sai sukunimekseen Karhu. Tertun tytär Raija Lappalainen rakensi miehensä Pertin kanssa omakotitalon Ahlbergin mökin paikalle. Myöhemmin myös heidän kaksi lastaan Kimmo ja Kirsi rakensivat puolisoineen omat talonsa naapurilohkoille.

Ahlbergin alkuperäinen mökki. Kuvat Raija Lappalaisen albumista.

Kuva 30-luvulta Ahlbergin pihalta joelle päin. Pellon takana näkyy Kaukasten koulu Kivistöntien varressa.

Terttu ja Tauno Ahlberg. Kuvat Raija Lappalaisen albumista.

---

Rainer Salo