Ohkolan Kyläsanomat nro 76, 12/2014

Ohkolassa on ollut useita sahoja. Muistelijan mukaan Viljanen oli aikoinaan sahannut Vähäkylän notkossa. Suloniemen sahan perustukset ovat edelleen nähtävissä Ohkolanjoen varressa lähellä Keravanjärveä. Käyttövoimana oli ollut vesi, kun sitä oli virrannut riittävästi ja muulloin höyrykone. Koskimaan tilalla oli myös sahattu vesivoimaa avuksi käyttäen. Siellä oli ollut lisäksi viljamylly. Mäkelän Nuutilla oli ollut saha, samoin naapurissa Viljalla.

Reinon isä oli sopinut hevoskaupan Koskenmaan isännän Jaakkolan kanssa. Reino oli vienyt hevosen perille ja saanut takaisin vietäväksi kauppahinnan, 13 000 markkaa. Kun hän oli jalkaisin palatessaan nähnyt kavereitaan Kaukasin keskustassa, hän oli pysähtymättä jatkanut matkaansa. Tunne oli ollut miehekäs, kun povitaskussa oli niin suuri summa rahaa uskottuna 13-vuotiaalle pojalle. Sellainen luottamuksen osoitus oli sen ikäiselle pojalle rintaa kohottava.

Reinolle sahauksen opettelu tuli käytännön kautta sotien jälkeen Mauno veljen kanssa. Yhdessä harrastettiin puusepän töitä Kivistönkulmalla kotitilan navetassa. Kun tarvittiin saha, se rakennettiin itse. Vuorenteolta ostettiin ensin metalliosat.

Korean sodan loppuminen vuonna 1952 merkitsi noususuhdanteen alkua. Sahatavaraa tarvittiin. Hinta oli noussut kaksinkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Nuorille ja ahkerille miehille alkoi tulla tienestiä niin hyvin, että voitiin lunastaa kotitila vanhemmilta ja sisaruksilta.

Sitten alkoikin pitkä kausi sahamiehen elämässä. Reinon veljeltä vuokrattiin Väinö Viljamaan kanssa maata Kivistönkulman ja Pietarinojantien risteyksen kohdalta. Perustettiin Viljamaan – Lepolan saha. Siinä toimittiin 20 vuotta, vuodelta 1959 vuoteen 1979. Kenttäsirkkelin kanssa myös kierrettiin yhtiökumppani Väinön kanssa sahaamassa tarvitsijoiden luona.

Aloittamisvuoden lumituho antoi sopivan alkupotkun raaka-aineen osalta. Isännät myivät mielellään, ja mikä tärkeintä, luotolla. Saatettiin keskittyä sahaukseen. Kun puut oli sahattu, ja valmis tavara saatu myydyksi, Reino kiersi maksamassa tukit toimittajille.

Luottamukselliset suhteet alkoivat kehittyä isäntien ja sahurien kesken. Reino muistaa erityisesti Mikkolan isännän ja Aarne Wejbergin. Itsestään selvästi he ilmoittivat puun myyntiaikeistaan Reinolle, ja kaupat syntyivät tinkimättä.

Saksaan tarvittiin monen kokoista parrua. Ne olivat hyvin sopivia kenttäsirkkelillä sahattaviksi. Kuusi ja mänty kelpasivat. Parrut lastattiin kaksi kertaa viikossa lähtevään laivaan tuoreena. Ne menivät luultavasti ohjustukikohtien rakennustarpeiksi ja kastuisivat veden alla joka tapauksessa. Hakalan veljekset olivat välittäjinä.

Pinnat sahattiin metrin mittaisiksi. Niitä meni etenkin Kellokosken tehtaalaisille lämmityspuiksi.

Monet isännät hakkasivat tukit ja kuljettivat ne hevosillaan sahalle. Reino ajoi ensin puita traktorilla ja myöhemmin kuorma-autolla. Tukkien kuormaus tapahtui naruvinssillä. Hakkuita teetettiin myös metsätyömiehillä. Oiva Vilenius oli ollut pitkään ammattitaitoisena metsurina. Hän tunsi vanhana kyläläisenä, kuka omisti minkin metsän, ja missä olivat maiden rajat.

Reino hoiti paljolti puun hankinnan. Isäntien kanssa puukaupoissa oli kyse puista, mutta kun leskiemäntä tai itsellinen nainen oli myyjäosapuolena, Reino sai kuulla tai joutui kuuntelemaan toisen murheita tai ilon aiheita. Sekään osa ei ollut hänelle vastentahtoinen. Luontainen leppoisuus aistittiin ja antoi toiselle rohkeuden avautua.

Reino muistaa hyvät suhteet sahatavaran välittäjiin, jotka olivat havainneet saman asian kuin puun myyjätkin. Reilun miehen kanssa asiat hoituvat, ja luottamuksesta kehittyi molemmin puolinen, joissakin tapauksissa ystävyyteen asti.

Muun muassa järvenpääläiset Toivo Vainio ja Harjuvaara, Tuusulan Saha ja Hyvinkään puutavara olivat monesti ostajina tai välittäjinä ulkomaisille ostajille.

Reino muisteli Hollannista tullutta valitusta. Hän oli ilmoittanut matkustavansa paikan päälle. Siellä oli varauduttu rohkean suomalaisen vastaanottoon. Pitkä pöytä oli katettu runsaaksi. Aterian jälkeen isäntä oli todennut, että annetaan korvausvaatimuksen olla, mutta sovitaan, että ensi kerralla lähetät paremmin kuivattua tavaraa. Asiaan saattoi muistelijan mielestä vaikuttaa hollantilaisen suomalainen vaimo.

Toinen tapaus olisi myös vaatinut paikalla käyntiä näin jälkeen päin ajateltuna. Kreikkaan oli myyty ja viety 400 kuution erä. Maksua ei kuulunut kuukauteen. Ostaja oli valittanut, että sahatavara oli jätetty satamassa peittämättä ja tavaran laatu huonontunut ja sen takia vaatinut hinnan alennusta. Tähän oli kaukana Suomessa jouduttu suostumaan.

Jo varhain oli liitytty Suomen Sahat –yhdistykseen. Sieltä oli saatu tarpeellista ajatusten ja tietojen vaihtoa saman alan yrittäjien kesken. Yhdistys oli järjestänyt opintomatkan mm. Englantiin. Japanissa oli ihastuttu tähän sympaattiseen suomalaiseen, ja ehkä juuri sen takia oli syntynyt tilaus.

Yhdistykseen kuuluva korkeakoskelainen Kopran Veljekset oli tullut kuin esikuvaksi. Hekin olivat aloittaneet kenttäsirkkelin kanssa ja sitten rakentaneet kiinteän sahalaitoksen. Heidän sahansa oli laajentunut yrityskauppojen myötä.

Reinon uralla seuraava vaihe oli vuonna 1979 valmistunut kiinteä saha. Latostenmaalta oli ostettu tontti Ridasjärventien ja Hyvinkää-Mäntsälä tien risteyksen tienoilta. Raamisahat oli ostettu jo ennakkoon Kemistä, ja hallitarpeet oli sahattu itse. Mukaan yrittäjäksi oli tullut myös Unto Järvinen, jonka saha oli vastoittain palanut.

Kotimaan markkinoille ja ulkomaan vientiin sahattiin etupäässä kuusta ja koivua. Englantiin oli mennyt jonkin verran koivua huonekalutarpeiksi.

Reino jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Nyt 87-vuotiaana on aineksia muisteluun pitkän työ- ja yrittäjäelämän varrelta. Miten esimerkiksi tie Lahden ja Heinolan välillä oli huono, kun hän ajoi Heinolan vaneritehtaalle puun ostossa tullutta kuitupuuta. Oli ajettava hiljaa, hermostuminen ei auttanut. Palkkalistoille mahtui monta henkilöä vuosien mittaan. Työ on tuonut toimeentulon moneen talouteen vuosikymmenten ajan.

Oman isän ja Koskimaan isännän osoittama luottamus on kantanut pitkälle kovan työn teon ja liike-elämän tilanteissa.

---

Muistiin merkinnyt marraskuussa 2014 Heikki Meriläinen