Eino (s.1904) ja Fanny (s.1909) Salo saapuivat lastensa kanssa Myllykylän perukoille 3.8.1946. He asuivat ensin Kalalammin talossa. Vuonna 1948 valmistui oma, Kalalammin tilasta lohkaistu 40,38 hehtaarin Kotimäki-tila.

Eino kertoo Hyvinkään Sanomien haastattelussa vuonna 1988:

”Minä olen syntyisin Kangasalta, mutta Längelmäen kautta tulin tänne Kaukasiin. Ja tänne olen rakentanut vuonna nelkytkuus. Eihän tässä mitään ollut. Vaihdoin Kangasalla olleen tilani tähän. Kyllähän se oli kauniilla paikalla keskellä kylää ja kalaisien järvien rannalla. Mukava oli olla, mutta meillä oli jo silloin viisi lasta: Valma (1934), Vuokko (1936), Jaakko (1937), Kalevi (1940) ja Kirsti (1943). Minä sanoin, että en minä kyllä rupee niistä piikoja ja renkiä kasvattamaan. Täytyy liikepaikalle päästä. Täällä Hyvinkäällä syntyi vielä kaksi lasta, Kaarina (1951) ja Sirkka (1955). Nehän on kovasti pärjänneet lapset täällä. Niillä on hyvät työmaat ja kasvaneet niin. Likat on kaikki kouluja käynneet ja pojista on tullut hyviä ammattimiehiä. Ne menee kovasti eteenpäin. Rientoja ei täällä ihmeemmin ole, eikä kirkkoa. Kyllä tää mukava paikka on. Tyytyväinen olen ollut. Ja jollen oliskaan, olisin menny pois. Minä olen ollu ennen nuorena miehenä seittemän vuotta Ameriikassakin, kaivoksilla töissä ja metsurina. Oikeestaan siellä olis parempi olla. Helpommin siellä olis pärjänny.”

Kalevi Salo muistelee:

Kesä vuonna 1946

Liisa Peltonen os. Sihvonen ja hänen aviomiehensä Eevertti Peltonen halusivat muuttaa pois Kalalammista. He eivät tulleet toimeen isännän, Aarne Sihvosen kanssa. Eino Salo teki rohkean päätöksen; hän suostui vaihtamaan päikseen taloja avioparin kanssa. Peltoset muuttivat Längelmäen pitäjään Längelmäveden äärelle. Talo oli järven rannalla ja peltosarat laskivat järveen. Peltoset mieltyivät paikkaan, vaikka tila oli pienempi kuin Kalalammi. Talossa oli sähkövalot, kun taas Kalalammissa oli pimeää. Kalalammissa Aarne Sihvonen ja Sylvi Kalalammi asuivat erikseen talon molemmissa päissä, joten keskelle jäi kaksi huonetta Salolle ja hänen perheelleen. Seitsenhenkisen perheentila kävi ahtaaksi, ja Salo suunnitteli uuden talon tekoa.

Kesä vuonna 1948

Rakentamisessa kesti kaksi vuotta, ja Salot muuttivat omaan taloon vuonna 1948. Helsingistä tuli maanmittausinsinööri, jonka uskotut miehet olivat Hj. Saxelin ja Väinö Juhola. Maanmittaustoimitus oli vaativa ja iso työ, joka kesti neljä päivää. Rakennukset jyvitettiin. Kalalammin tila oli 62 hehtaaria. Se ja talot jaettiin Sihvosen ja Salon kesken.

Toimitusinsinööri: Asuinrakennuksesta kolmasosa kuuluu Eino Salolle, siis kahden huoneen osa talon keskeltä.

Sihvonen: ”Ei että talokin jaetaan ja rikotaan.”

Salo: ”Ei Kalalammin taloa sahata poikki.”

Koskisen Erkki ja Ahon Sauli suunnitteli urakkaa: Sahataan hirret poikki.

Uskottujen miesten mielipide tuli ottaa huomioon. Hj. Saxelin oli arvostettu kunnallismies ja hänen mielipiteensä maanmittari otti huomioon. ”Olin paikalla, kun talomme jaettiin kahteen osaan. Meidän paikkamme nimeksi tuli Kotimäki.” Saxelinin ehdottama nimi. Maanmittausinsinööri vahvisti nimen.

Eino Salo Kanadassa, Manitoban kaivoksilla vuosina 1925-32

Lähteet: Hyvinkään Uutiset 22.7.1988/Jari Kallio, Kalevi Salo