Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939 ja päättyi 13. maaliskuuta 1940. Sodan aloitti Neuvostoliitto hyökkäämällä ilman sodanjulistusta Suomeen. Talvi oli vuosisadan kylmimpiä.

Välirauhan aika oli 13.3.1940 – 25.6.1941, jonka jälkeen alkoi jatkosota. Rintamalinjat pysähtyivät joulukuussa 1941 ja alkoi 2,5 vuotta kestänyt asemasota. Jatkosota päättyi 19.9.1944.

Sota-aika näkyi Kaukasten alueen arjessa monin tavoin. Nuoria miehiä lähti rintamalle ja huolestuneet omaiset jäivät odottamaan kenttäpostin kirjeitä varmistuksena poikiensa, miestensä ja sulhastensa elossaolosta. Samalla he kuitenkin pelkäsivät suruviestien saapumista. Joskus myös samassa komppaniassa tai rintamalohkolla palvelleet kylän miehet lähettivät yhteistervehdyksen Hyvinkään Sanomien välityksellä omaisilleen.

Vanutehtaan tuotanto painottui ensiapu- ja sairaalatuotteisiin. Töitä tehtiin kolmessa vuorossa. Pommitusten pelossa tehtaan ikkunat pidettiin peitettyinä, jotta valo ei olisi paljastanut tehtaan sijaintia pommikoneille. Ainakin kertaalleen lensi vihollisen pommikonelaivue aivan tehtaan yläpuolelta, mutta joen uurtaman kanjonin kätkössä sijainnutta tehdasta ei havaittu.

Myllykylän koulussa jatkui opetus. Koulutalon ikkunat peitettiin kuten tehtaallakin oli tehty. Talvella lapset kulkivat koulumatkat valkoisista lakanoista tehdyissä kaavuissa, jotta heitä ei olisi nähty lentokoneista käsin. Talvisodan loppuvaiheessa 13.2.1940 koulu paloi liiallisen lämmityksen johdosta. Tilapäisenä kouluna toimi lähistöllä sopivasti tyhjillään ollut Peltolan tila. Uusi koulurakennus valmistui juuri ennen jatkosodan syttymistä ja vihittiin käyttöön 10.6.1941.

Myös maatilojen toiminnan piti jatkua. Naiset ja vanhukset joutuivat hoitamaan tilan työt, kun miesväki oli rintamalla. Karjan hoito, rehujen, viljan ja vihannesten kasvatus vaati kotiväeltä raskaita ponnistuksia. Useimmat hevosetkin oli otettu rintamalle. Vaikeimpia tehtäviä olivat sadon ja lihan eteenpäin myynti sekä seuraavan satokauden siemenviljan määrän arviointi. Näihin kyseltiin jatkuvasti neuvoja rintamalla olevilta isänniltä. Kun vielä Kansanhuolto vaati jatkuvasti luovuttamaan lisää lihaa ja viljaa, oli naisväki tilan hoidossa lujilla. Rintamalle oltiin säännöllisessä kirjeenvaihdossa ja avustuspaketteja lähetettiin minkä pystyttiin. Erityisen toivottuja olivat leipä, tupakka ja villasukat. Muutamalla tilalla käytettiin työvoimana venäläisiä sotavankeja. Näitä tiloja olivat mm. Savela,  Kivistö, Haapasaari ja Saaristo.

Kaukasten Lotat toimivat aktiivisesti keräten rahaa ja tarvikkeita rintamalle. Lotat järjestivät arpajaisia, iltamia, kesäjuhlia ja keräyksiä. Urheilupuolella haastettiin 12x100m viestijuoksussa tehtaan naiset ja viestihiihtoon haastettiin Kellokosken Lotat. Kaukasten Juhlatalolla toimi jatkosodan aikana Kaukasten Lottien ylläpitämänä sodassa haavoittuneiden kuntoutuskeskus. Kylän pojat tekivät kuntoutuspotilaille onkia ja kaivoivat onkimatoja, jotta nämä pääsivät joelle kalastamaan aikansa kuluksi. Kaukasten koulu Kivistöntien varrella ja Uudenkylän koulu toimivat rintamalle lähtevien sotilaiden koonti- ja koulutuspaikkoina. Näiden esikunta sijaitsi Kaukas-Savelan tilalla. Rintamalla kaatuneiden ruumiit tuotiin tehtaan liiteriin ennen Mäntsälään tai Hyvinkäälle hautaamista. Liiteri sijaitsi Tallinmäellä, navettaa vastapäätä, aitan vieressä.

Kaukasten Lotat olivat Järvenpään Lottien alaosasto. Järvenpään Lottia ja Uudenmaan piirijärjestöä johti ”insinöörskä” rva Kerttu Ignatius Kaukasista. Kaukasten osaston johdossa oli Elli Vilppula, varapuheenjohtajana oli Kerttu Ignatius, sihteerinä Kaisa Savolainen, rahastonhoitajana Ragni Viljanen, muonituspäällikkönä Vieno Vähätalo, varustepäällikkönä Marika Ullner, tyttötyönjohtajana Gunhild Harler ja varastonhoitajana Lyyti Mattila.

Rintamalta karanneita tai sinne joutumista pakoilleita sanottiin ”käpykaartilaisiksi”. Kaukasten sankat metsät tarjosivat piilopaikkoja muutamille naapurikylien ja lähikuntien käpykaartilaisille. Tiettävästi joukossa oli myös yksi paikallinen piileskelijä. Savelan takametsässä oli piileskelevien turvemaja. Metsäkulmalla piileskeli yksi. Ahlbergin Aksun notkossa oli käpykaartilaisten maahan kaivettu korsu. Se löytyi, kun Kaukasten Lottien puheenjohtaja Vilppulan (Juholan) Elli hiihti vahingossa piilopaikan katon päältä. Myös Eriksonin Iivarin kanalan vintillä, Kivistöntien varrella sijainneen Kaukasten koulun naapurissa, piileskeli hetken joitain käpykaartilaisia. Kerrotaan, että Ohkolan Arolassa sijaitsevan Jokelan kartanon tuolloinen emäntä, Hella Vuolijoki, ruokki heitä Keravanjoen rinteellä olleessa korsussa. Tämä on kuitenkin vahvistamatonta tietoa.

Puolustussotiemme raskaat taistelut vaativat uhrinsa kansamme ja isänmaamme vapauden puolesta.

Kaatuneet:

Aaltonen Toimi, Alanko Olavi, Eerola Lauri, Helin Lauri, Huovila Alvari, Huovila Raimo, Järvelä Paavo, Järvelä Väinö, Kivistö Vihtori, Leino Eino, Lepola Lasse, Linnavirta Arvo, Mikkola Erkki, Mäkelä Elmeri, Peuranpää Eino, Rantanen Valdemar, Salo Veikko, Siivonen Jaakko, Tammelin Aimo, Tähtelä Taimo.

Haavoittuneet:

Jakonen Pekka, Juhola Paavo, Lindroos Lauri, Raitala Mikko, Salo Reino, Tuominen Eino.

Sotavankeudesta pakeni:

Tähtelä Keijo.

Sotavankeudesta palasi sodan jälkeen:

Järvelä Toivo.

Asepalveluksessa menetti terveytensä muulla tavoin

Ahlberg Tauno sairastuttuaan polioon.

 

---

Lähteet: Tapio Koski-Sipilä, Ossi Etuaro, Kalevi Salo, Kalervo Poltinoja

Rainer Salo