Linnavirran Kalle (1900-1966), entinen sukunimi oli Lindberg, tuli Tervakoskelta valkaisijaksi Vanutehtaalle 1920-luvun alkupuolella ja työskenteli myöhemmin laatikkoverstaan pomona. 30-luvulle siirryttäessä hän solmi avioliiton Ainon kanssa. Ainolla oli jo edellisestä suhteesta Eira-tytär. Yhteisiä jälkeläisiä pariskunnalle tuli kolme: Arvo (kaatui sodassa), Kirsti ja Kauko. Kalle toimi myös yövahtina ja remonttimiehenä. Kalle ja Aino ostivat 50-luvun loppupuolella Suden talon Haapasaaresta ja muuttivat alakasarmilta sinne eläkepäiviksi. Kallesta on jäänyt monta tarinaa elämään. Olihan Kalle yksi kylän voimamiehistä.

Kerran Kalle oli Saarnion Jorman kanssa korjaamassa Mäntsälän puhelinlinjaa ja tolppa piti nostaa pystyyn. Kalle lähetti Jorkan hakemaan halsteria, jolla tolppa avitettaisiin pystyasentoon. Jorkka viipyi Kallen mielestä turhan kauan hakureissullaan, joten Kalle nosti yksin tolpan pystyyn ilman apuvälineitä.

Toisella kerralla Kalle oli kuljettamassa tehtaan lehmää kuorma-autolla, kun lehmä yllättäen päätti nousta hytin katolle. Kalle selvitti tilanteen nostamalla sylissään hytin katolla retkottaneen lehmän alas lavalle.

Kalle oli myös poliittisesti ryhmittynyt, ja suunta oli hiukka oikealle. Tämän johdosta luokkataistelijat eivät kuuluneet lähimpiin ystäviin. Kun myöhemmin pääluottamusmieheksi valittu Forsmanin Aarno tuli vanulle töihin ja kyseli, että onko täällä oikein ajattelevia tovereita? Kalle vastasi: ”Ei ole. Täällä on vaan rehellisiä työmiehiä”. Myöhemmin Aarno kyseli Kallea apuun työtehtävässä. Tähän Kalle vastasi: ”Hae sinä vaan se staalini apuun. Minä en ainakaan tule”.

Osmo Viljanen muisteli Kallea seuraavasti:

Linnavirran Kalle oli laatikkoverstaan pomo ja oli sitä koko mieleltään. Työhön osallistuvana hänen käyttämänsä kimpisirkkeli lauloi tosissaan. Hänen iloinen ja välitön puhetapansa hersyi manausten sävyttämää proosaa ja ruokatunnilla hän nautti ”hevosenpaskaeväät”, kuten hän todella herkullisia eväitään äänekkäästi mainosti. Kun herrat soivat viikonlopun, niin Kalle korkkasi Karhuviinapullon tai vastaavan ja tehtaan yleisen saunan pukuhuoneessa aloitti sen nauttimisen Metsäviinin kera. Metsäviini oli senaikaista limonadia, jota saunapiikana toiminut Savikon mamma meille myyskenteli. Saunan jälkeen saattoi Kallen tavata tehtaan raitilta pyöräilemässä. Hämärä mielikuvani näyttää tästä pyöräilijästä, että mitä enemmän oli nautittu tuota metsäviiniä, sen kovempi oli pyörän vauhti alamäessä. Varoitushuutona kaikui muille tiellä liikkujille voimakas Ha haaa! Maanantaina Kalle taas myhäili: ” tais tulla vähän häpättyä.” Ja taas sirkkeli soitti työn laulua.

Myös Kallen poika Kauko (s.1929), oli tunnettu voimistaan. Kake jaksoi pitää sylissään neljää sementtisäkkiä a’50kg eli yhteensä 200 kiloa. Kake oli Savelan kettufarmilla rehumestarina ja lähti myöhemmin vanginvartijaksi. Kirsti (s.2.9.1925) oli aviossa Aaltosen Oton kanssa. Liitosta syntyi kolme lasta: Pirjo (s.1948), Raimo (s.1946) ja Ulla (s.1947). Myöhemmin liitto kariutui ja Otto meni uudestaan naimisiin. Tästä liitosta on yhtenä tuloksena Suomen tunnetuimpia rock-muusikoita, Hurriganesin Remu Aaltonen. Myös Kirsti avioitui uudelleen ja sai sukunimekseen Kaisla.

Vanhin lapsista Eira (s.21.2.1919), avioitui 1946 Iisalmesta kotoisin olevan Niirasen Jalmarin (s.20.11.1917) kanssa ja parin Karkkilassa vietetyn vuoden jälkeen perustivat perheen Kaukasiin. Jammu oli tehtaalla lämmittäjänä ja yövartijana sekä uuden lämpölaitoksen valmistuttua ulkoporukassa auton apumiehenä. Eira työskenteli selluloosaosastolla. Niiraset asuivat Juhlatalolla ja hoitivat työn ohessa talonmiehen tehtäviä. Eira oli aktiivinen Kaukasten Naisvoimistelijoiden ohjaaja ja voimistelija. Hän jatkoi myöhemmin liikuntaharrastustaan Kaukasten Voiman toiminnassa. Eläkepäivinäänkin Eira toimi aktiivisesti Kaukasten asukasyhdistyksessä ja valittiin ansioistaan yhdistyksen kunniajäseneksi. Eiralle ja Jalmarille syntyi kolme poikaa, joista Keijo on vanhin, sitten Eino ja kuopuksena Niilo.

Keijo ”Kepu” Niiranen (s.14.7.1947), joka tunnetaan myös lempinimellä ”Serveri”, oli Kaukasten E-osuusliikkeen kauppias ja Kaukasten Voiman pitkäaikainen sihteeri. Keijo tuli nuorukaisena kauppa-apulaiseksi ja yleni siitä myymälän hoitajaksi. Keijo vihittiin vaimonsa Marjatan kanssa vuonna 1967 ja pariskunnalle syntyi kaksi lasta, Tarja ja Tero. Keijo perusti rautakaupan 1986 yhdessä kahden muun osakkaan kanssa. Liikkeen nimeksi tuli Rauta-Jokela. Marjatta jatkoi Kaukasten osuuskaupan kauppiaana vielä muutaman vuoden. Kun myymälä lopetettiin, Niiraset muuttivat Jokelaan. Urheilurintamalla Kepun vahvimpia kesälajeja olivat jalkapallo ja yleisurheilussa keihään heitto. Talvella Kepu nähtiin lentopallon lisäksi Voiman II-divisioonan jääkiekkojoukkueen luotettavana puolustajana.

Eino ”Eikka” Niiranen (s.2.5.1951) on tunnettu jääkiekkopiireissä ”Nakki” Niirasena. Monipuoliselle urheilumiehelle on vaikea keksiä lajia, jota Eikka ei olisi harrastanut jossain vaiheessa. Eikka oli aina kokoonkutsujana kun soiteltiin peliporukka koolle ja futis-, pesis-, lentis- tai lätkämatsit käynnistettiin. Monet Kaukasten Voiman joukkuelajit saivat alkunsa Kaukasten kentältä tai Juhlatalolta. Jalkapallo, lentopallo ja vuosien hiljaiselon jälkeen pesäpallo käynnistyivät Eikan toimesta Kaukasissa kaverien kesken. Tason nousun ja harrastajamäärän kasvun myötä siirryttiin sitten Jokelaan suurempiin puitteisiin. Yleisurheilun kaikki kenttälajit sujuivat. Vahvimpana keihäänheitto. Eikan menestyksekkäin laji oli ja on edelleen jääkiekko. Kaikki tasot II-divisioonaan asti hoituivat Kaukasten Voiman paidassa. Välillä Eikka pelasi pari kautta Hyvinkäällä Kiekko-Kissoissakin. Kiekkoura jatkuu veteraaniturnauksissa Voima-Kissojen pakkina, jonka perustajiin hän myös kuuluu. Meriitteihin kuuluvat myös vuodet Kaukasten Voiman puheenjohtajana. Kulttuuripuoli ei jäänyt pelkästään urheiluun vaan Jokelan sketsiteatterissakin Eikka hoiti pääroolit. Eikan vaimo Ulla, hallitsi useana vuotena Vanutehtaan ylläpitämää kuntokävelytilastoa.

Rainer Salo

Lähteet: Eira Niiranen, Keijo Niiranen, Eino Niiranen, Kalervo Poltinoja, Ossi Etuaro, Osmo Viljanen, Tauno Helin.