Mannerjäätikkö vetäytyi Kaukasten alueelta n. 10200 vuotta sitten. Tällöin patoutunut Itämeri purkautui valtameren tasoon. Alkoi lyhyt Yoldianmeren vaihe. Vedenpinnan lasku oli 26-28 m. Kylän alue muuttui saaristoksi. Tämän aikakauden merkkeinä ovat tyskyjen huuhtomat muinaisrannat. Näitä kivikkoisia rantatörmiä, joista aallokko on huuhtonut soran pois, on useita. Näistä mainittakoon Kapilamminnummen etelärinteissä Ketunkuoppien ja Kielokallion törmät sekä Keravanjärven kohdalla, Porvoonväylän eteläpuolella olevan Pauninmäen lakikivikko. Myös Ullamäen kalliorinteessä on muinaisranta-alue. Kaukasten ja Myllykylän harjumuodostelmat kuuluvat Salpausselän harjualueeseen. Lisäksi toinen moreeniharjanne kulkee hiukan erisuuntaisesti Haapasaaresta Nummenkylään osittain maanpinnan savikerrostumien alla.  Moreeniharjut syntyivät. Mahtava jäätikkö vetäytyi viivytellen 600 vuoden ajan nykyisen Suomenlahden alueelta Salpausselälle, jonne se ilmaston kylmenemisen johdosta pysähtyi 300 vuoden ajaksi.  Jään reuna kuljetti kylälle myös suuria siirtolohkareita, joista tunnetuin on Metsä-Kerttulan pellon takana kalliolla sijaitseva ”Ruotsin kivi”. Toinen, vielä merkittävämpi lohkare, on Kapilamminnummella oleva rapakivi. Lähimmät rapakiviesiintymät peruskalliossa ovat Myrskylän ja Loviisan seudulla. Jään sulaessa kyliemme alueella oli suuren joen suistoalue eli delta. Joki toi mukanaan paksut savikerrokset maaperään.

 Yoldianmeren tyrskyjen huuhtomaa rantakivikkoa. Kapilamminnummi. Kuva: Rainer Salo

Yoldianmerta seuranneen Anclusjärvivaiheen aikana alkoi muodostua eloperäisistä kasviaineista koostuvia maalajeja. Suokerrostumien kasvijätteistä, kuten siitepölystä, on voitu määrittää kasviston ja ilmaston kehitys. Suotuisin ilmasto oli n. 5000 vuotta sitten, jolloin tammi, lehmus, jalava ja pähkinäpensas olivat kylän alueella yleisiä. Ilmaston muutos n. 2500 vuotta sitten muutti metsät havupuuvaltaisiksi.

Ihmisten ilmestymisestä alueelle ei ole tarkempaa tietoa. Vanhimmat merkit asutuksesta on Haapasaaren uudispellosta löydetty poikkikirves. Se on kampakeraamisen kauden kivityökalu. Koskenmaalta, Jokelan talon pihapiiristä, on puolestaan löytynyt tasataltta ja tasataltan kärkikatkelma kivikaudelta.

Edellä mainittuja huomattavasti nuorempia Kaukasten ympäristöstä löytyneitä muinaisjäännöksiä ovat Kivistöntien eteläpuolella, maakaasulinjan lähellä oleva ja toistaiseksi ajoittamaton Kalliomäen kiviröykkiö sekä Kivistö-Keravanjärvitien itäpuolella sijaitseva Rauhamaan hiilimiilu, kaskiröykkiö, seitsemän nauriskuoppaa sekä rajakivi. Keravanjärven itäpuolella on kaksi 1700- luvun alkupuoliskon ryssän uunia, joita käytettiin leipien paistamiseen tai kalojen kuivattamiseen. Näitä kivistä ladottuja uuneja on löydetty sotilasosastojen leiripaikoilta sekä erämiesten riistapaikoilta. Kivilammi, Kakarinlammi ja Kalalammi olivat 1700 ja 1800 -luvuilla tunnettuja kalaisuudestaan. Juuri kalojen kuivatus on saattanut olla peruste ryssän uunien rakentamiselle. Näiden lampien kalaisuudesta kylät joutuivat maksamaan kalaveroakin.  Museoviraston tiedossa on yhteensä 144 Suomesta löydettyä ryssän uunia. Myös järven länsipuolella on tiettävästi yksi ryssän uuni, joka ei kuitenkaan ole museoviraston tietokannassa.  Kylän alueiden on arveltu kuuluneen hämäläisten eräalueisiin, aluksi Kärkölän ja sittemmin Vanajan- Janakkalan riistamaihin. Siitä suunnasta on myös alueen asutus myöhemmin levinnyt. Keravanjoki toimi myös hämäläisten kauppareittinä rannikolle.

Kalkkikallion kalkkilouhos uuneineen on myös merkittävä muinaisjäännös, mutta siitä on näillä historiasivuilla oma kirjoituksensa.

Ruotsin kivi. Kuva: Rainer Salo

Rainer Salo

Lähteet: Hausjärven historia, Hyvinkään seudun historia/Junnila, Hyvinkään seudun historia/Hautala, Mäntsälän historia, Museovirasto, Geologian tutkimuslaitos/ maaperäkartoitukset. Kyläläisten perimätieto.