Alueen varhaishistoria

Mannerjäätikkö vetäytyi Kaukasten alueelta n. 10200 vuotta sitten. Tällöin patoutunut Itämeri purkautui valtameren tasoon ja alkoi lyhyt Yoldianmeren vaihe. Vedenpinnan lasku oli 26-28 m ja kylän alue muuttui saaristoksi. Tämän aikakauden merkkeinä ovat tyskyjen huuhtomat muinaisrannat. Näitä kivikkoisia rantatörmiä, joista aallokko on huuhtonut soran pois, on Kapilamminnummen etelärinteissä Ketunkuoppien ja Kielokallion törmät sekä Keravanjärven kohdalla, Porvoonväylän eteläpuolella, olevan harjun rinne. Jään reuna kuljetti kylälle myös suuria siirtolohkareita, joista tunnetuin on Metsä-Kerttulan pellon takana kalliolla sijaitseva ”Ruotsin kivi”, mikä näkyy hyvin Alimyllyntielle. Toinen, vielä merkittävämpi lohkare, on Kapilamminnummella oleva rapakivi. Lähimmät rapakiviesiintymät peruskalliossa ovat Myrskylän ja Loviisan seudulla.

Yoldianmerta seuranneen Anclusjärvivaiheen aikana alkoi muodostua eloperäisistä kasviaineista koostuvia maalajeja. Suokerrostumien kasvijätteistä, kuten siitepölystä, on voitu määrittää kasviston ja ilmaston kehitys. Suotuisin ilmasto oli n.5000 vuotta sitten, jolloin tammi, lehmus, jalava ja pähkinäpensas olivat kylän alueella yleisiä. Ilmaston huononeminen n.2500 vuotta sitten, muutti metsät havupuuvaltaisiksi.

Ihmisten ilmestymisestä alueelle ei ole tarkempaa tietoa. Vanhin merkki asutuksesta on Haapasaaren uudispellosta löydetty poikkikirves, joka on kampakeraamisen kauden kivityökalu.
Kylän alueiden on arveltu kuuluneen hämäläisten eräalueisiin. Aluksi Kärkölän ja sittemmin Vanajan- Janakkalan riistamaihin, josta suunnasta myös asutus on myöhemmin alueelle levinnyt. Keravanjoki toimi myös hämäläisten kauppareittinä rannikolle.

Rainer Salo
Lähteet:Hausjärven historia, Hyvinkään seudun historia/Junnila, Hyvinkään seudun historia/Hautala, Mäntsälän historia.