Hyvinkään Sanomat 12/1986, Taavi Vartia

Kaukasten Myllykylässä eläkepäiviään viettävä Väinö Hyyrynen sai rakkaimman joulutervehdyksensä jo viikko sitten. Päiväkerhon lapset veivät kerhovaarilleen joulumieltä lauluilla ja leikeillä. Ja tietysti pelkällä olemassaolollaan. Sillä kerhovaari löytää vielä 87-vuotiaanakin lapsista elämän riemun.

Matka seurakunnan päiväkerholta Myllykylään on kolme kilometriä. Autolla taival taittuu nopeasti, mutta ylivoimainen se ei ole jalkamiehellekään. Väinö Hyyrynen on käynyt kerhon lapsia tervehtimässä säännöllisesti kerran kuukaudessa jo kymmenen vuoden ajan.

Lapset kertovat kerhovaarin tulleen aiemmin usein hevosellaan Pölillä. Nykyisin täytyy jo turvautua kyynärsauvoihin, vaikka Pölikin on yhä vahvasti elävien kirjoissa.

Kerhovaari on ainakin lasten keskellä pirteä mies. Perhekirkkoon syntyy käsikirjoituksia tuon tuostakin. Näkö tosin on alkanut pahasti temppuilla, mutta kynä liikkuu paperilla, kun lapset siirtävät käden aina uuden rivin kohdalle.
-Väinön käynneissä on aina niin ihastuttavaa se, että hän ei ainoastaan käy. Hänellä on aina tuomisinaan uusia kertomuksia, uusia ajatuksia ja uusia ideoita. Väinö elää edelleen täysillä, sanoo Ritva Varjoranta, toinen kerhon ohjaajista.

Väinö Hyyrynen kertoo avoimesti ja vilpittömästi lapsista, joista hän löytää jatkuvasti uutta elämää. Yksinäinen mies ei ole ilman lapsiakaan. Kodinhoitaja käy säännöllisesti. Sukulaisetkin poikkeavat talossa uskollisesti. Lapset ovat kuitenkin jotain ainutlaatuista, he hälventävät hetkessä ajatuksen katoavasta nuoruudesta.
-Kun vaimoni kuoli kymmenen vuotta sitten, antoi Taivaan Isä tilalle lapset, muistelee Väinö Hyyrynen.

Kolme vuotta sitten esitettiin Kaukasten perhekirkoissa Hyyrysen omakätistä näytelmää ”Pienet Enkelit”. Näytelmä on todenpohjainen kertomus alkaen niistä hetkistä, kun kaksi pientä lasta yllättäen astuu sisään yksin jääneen miehen ovesta.
Ystävällinen vanhus ja ihastuttava Pöli-hevonen tekee lapsiin vaikutuksen. Vuosien varrella kerhovaariksi ristitty vanhus saa alituiseen vieraakseen lapsia ja silloin tällöin heidän vanhempiaankin. Tarina päättyy onnellisesti, kun väsyneen ja alistuneen miehen elämä saa uudet uomat.

”Juhlasta juhlaan”

Kahdeksantoista lapsen joulutervehdystä lähdetään viemään päiväkerhon pihamaalta kohti Myllykylää ja kerhovaarin kotitaloa. Kyläkaupalla tehdään lyhyt pysähdys, täytyyhän taloon olla ainakin joulumehua viemisiksi.

Omia eväitä ei kuitenkaan tarvita. Kerhovaarin olohuoneessa odottaa katettu pöytä riisipiirakoineen ja kekseineen. Liedellä valmistuu lämmin kaakao.

Ennen yhteistä pöytähetkeä kierrellään talossa, jossa niin monet kerrat on käyty leikkimässä ihan omalla ajallakin. Kamarin seinältä löytyy kymmenittäin ellei sadoittainkin lasten piirustuksia.

Olohuoneen nurkassa seisova pieni joulukuusi saa sekin ansaitsemansa ihastelun.
-Piti alun perin laittaa siihen elävät kynttilät, mutta nimismies kielsi, pahoittelee kerhovaari. Kaikki eivät selvästikään arvaa, että Väinö Hyyrysen toinen poika on Mäntsälän nimismies.

Pöytähetki aloitetaan ruokarukouksella. Keksien ja piirakoiden siirryttyä parempaan talteen kerhovaari kuulee lasten harjoittelemia lauluja. Sitten on vaarin oma puheenvuoro. Puolituntisen aikana lasten mieliin muistuu joulun todellinen sanoma ja tarkoitus.

Lopuksi leikitään yhteisvoimin Pieni Jeesus-lapsi-leikki. Vielä leikin jälkeen kerhovaari käyttää oman puheenvuoronsa.
-Vanha ihminen ei koskaan voi tietää, mikä juhla on juhlista viimeinen. Tänä iltapäivänä olen saanut osallistua suurenmoiseen juhlaan. Nyt olisin valmis vaikka siirtymään sinne, missä kierretään juhlasta juhlaan.
Kerhovaarin joulu on alkanut.