Ajatus kiekkojen valmistuksesta sai alkunsa hauskasta tapahtumasta vuonna 1961, muistelee Kalervo Poltinoja tapausta: Matikan Pentti ehdotti minulle, että ”eikös mennä kiekkoja ampumaan.” No mikäs siinä, mutta mistä saisimme kiekkoja. Pentti tiesi niitä löytyvän Harakan tilalta ladon alta. Lähdimme sinne kiekkoja etsimään, mutta niitä ei kuitenkaan löytynyt. Kiekonheitin kylläkin oli paikalla. Mitäs nyt, tuumattiin. Pentti ehdotti, että haetaan kiekkoja Harakan isännältä, Lindforsin Jaakolta. Kiekkoja emme saaneet, mutta isällisiä neuvoja kylläkin: ”Mitä kiekkoihin tulee, niin niistä on huutava pula. Valmistajia ei ole. Meillä tehtiin joskus, mutta niitä pitäisi taas jonkun alkaa tekemään.” Näillä eväillä poistuimme ainakin yhtä tietoa rikkaampana. Ulkona sanoin Pentille, että ”koska ei saatu kiekkoja, pitää niitä alkaa tekemään itse.” Siihen Pentti naurahti. ”Ei tuollainen mies mitään kiekkoja pysty tekemään. On niitä muutkin yrittäneet, eikä mitään ole saaneet aikaiseksi.” Pentin tokaisu jäi mieleen itämään ja aiheutti jonkinlaista näyttämisen tarvetta.

Kiekkotehdas

Vuonna 1962 alkoi sitten suunnittelut, kokeilut ja muut taivastelut projektin suhteen. Ensin tehtiin ensimmäinen muotti ja muita sorvauksia Helinin Taunon avustuksella. Seuraavaksi oli löydettävä raaka-aineiksi pikeä ja seosaineita. Hankinta oli vaikeaa. Silloiset kiekkojen valmistajat varjelivat seosainereseptejään mustasukkaisesti. Monien tiedustelujen ja kokeilujen jälkeen seosaineet kuitenkin löytyivät.

Seuraavaksi oli vuorossa yhdellä muottiparilla varustettu prässi. Sen suunnitteli ja piirsi velipoika Matti Poltinoja. Muotti sorvattiin Jylhävaara Oy:ssä. Runko rakennettiin Rajasen veljesten pajalla. Maalikiekkojen valmistus aloitettiin meidän kellaritiloissa. Alkutuotanto oli 300 kiekkoa päivässä. Kehitystyö jatkui. Konetta parannettiin. Alamuotteja oli uudessa versiossa 10 kpl ja pistimiä yksi. Tuotanto nousi 600 kiekkoon tunnissa.

Kiekkojen valmistus alkoi vaatia lisää tilaa, ja vuonna 1963 aloitettiin erillisen verstasrakennuksen valmistus. Tmi Nastakiekon elinkeinoilmoitus tehtiin 30.4.1963. Seuraavana vuonna päästiin siirtymään kellarista uusiin tiloihin. Konetta parannettiin maalauslaitteella ja pinoamiskoneella. Vuoden 1964 tuotanto nousi 600 000 kiekkoon. Samana vuonna rakennettiin myös toisen kehityspolven kone, ja tuotanto saatiin nostettua 1600 kiekkoon tunnissa.

Vuonna 1965 rakennettiin toinen samanlainen kone. Tuotanto tuplaantui. Seuraavat vuodet 1966-68 kiekkoja valmistettiin kahdessa vuorossa. Kuitenkin kiekkojen kysyntä ylitti edelleenkin tuotantomäärän. Jälleen tarvittiin velipoikaa apuun.

Vuonna 1969 palkattiin Matti Poltinoja konekannan kehitystyöhön suunnittelemaan ja piirtämään uutta kehitysversioita kiekkojen valmistukseen. Matille vuokrattiin suunnitteluun rakennusmestari Kupiaiselta ullakkohuone. Matti teki töitä kolme kuukautta. Keväällä oli sitten aika hankkia koneistaja sekä muita tekijöitä, kuten Ruokosen Jaakko ja Rajasen veljekset sekä Kiukkosen Soini. Lisäksi projektiin tarvittiin Konekasevan Urho Autio ja Tampereen Asepajan Jali Timari.

Syyskuussa tämä kolmannen kehitysversion kone oli koeajossa. Ennen vuodenvaihdetta kone oli siinä mallissa, että saatiin tehtyä yksi kiekko. Matti totesi tästä versiosta, että tuli vähän kallis, miljoona markkaa.

Vuoden 1970 alusta saatiin kone valmiiksi tuotantoon ja samaisena vuonna valmistui vielä toinen samanlainen. Tuolloin vanhempi veljeni Erkki Poltinoja tuli myös töihin Nastakiekkoon. Vuoteen 1979 mennessä Erkki oli tehnyt satamiljoonaa kiekkoa.

Vuonna 1980 oli jälleen muutosten aika. Koska vuonna 1975 oli tilauskannasta jäänyt toimittamatta 5 miljoonaa kiekkoa, päätettiin rakentaa isompi tehdasrakennus. Pankinjohtaja Esko Valonen rohkaisi rakentamiseen sanomalla, että kyllä pankissa rahaa on. Näin sitten ryhdyttiin rakennusprojektiin. Uusi tehdas valmistui muutaman sadan metrin päähän kotitalosta. Koneet asennettiin vuoden 1980 aikana. Koeajojen jälkeen saatiin tuotanto käyntiin ja kiekkojen pakkaus automatisoitua. Tuotannossa pärjättiin kahdella henkilöllä vuoroa kohden. Myöhemmin lisättiin viideskin kone linjastoon. Kiekkomestarina toimi Hannu Visa. Hannun työrupeama Nastakiekon palveluksessa kesti 30 vuotta. Tuona aikana tehtiin noin 750 miljoonaa kiekkoa. Maalikiekot kehittyivät, ja Nastakiekko kulki kehityksen kärkenä. Nastakiekon vahvuus on tasainen laatu. Salaisuus on kivihiilitervapien ja kalkkikiven juuri oikeanlainen sekoitus. Hyvän savikiekon pitää olla niin kestävä, että se lähtee ehjänä heittimestä. Samalla sen on hajottava oikein saatuaan osuman hauleista. Nastakiekko on pölykiekkojen uranuurtaja Suomessa. Pölykiekko hajoaa osumasta värilliseksi pölypilveksi, mikä ei jätä tulkinnanvaraa osumasta. Nastakiekko valmistaa myös hinnaltaan hieman kalliimpia, mutta ympäristöystävällisiä ekokiekkoja. Tehtaan nykyinen valmistuskapasiteetti on noin 30 miljoonaa kiekkoa vuodessa. Niitä toimitetaan yli 10 maahan.

Yksi suurimmista kaupoista oli savikiekkotehtaan rakentaminen Moskovaan 80-luvun alkuvuosina.

Heittokoneiden valmistus

Ampumaratojen koneistaminen alkoi Suomessa1960-luvun lopulla. Tampereen ammattikoulu suunnitteli ja rakensi muutamia heittokoneita skeet -ammuntaan. Matti totesi, että kyllä parempaan pitää pystyä. Heittimiä tuotiin myös ulkomailta. Ne eivät kuitenkaan toimineet moitteettomasti. Kiekot hajosivat heittäessä tai niissä oli muita ongelmia. Kun ampujat reklamoivat heittimistä, heille vastattiin, että teillä on huonoja kiekkoja.

Haaste oli melkoisen kova ja siihen oli jollain tavalla vastattava. Matti ehdotti, että tehtäisiin itse yksi heitin. Tarkoitus oli näyttää, että syy oli heittimissä eikä kiekoissa.

Ensimmäinen heitin tuli valmiiksi vuoden kehittelyn tuloksena vuonna 1969. Tilapäinen ampumarata rakennettiin pellolle. Sitten järjestettiin kutsukilpailu. Kutsun otti vastaan kymmenkunta haulikkoammunnan vaikuttajaa. Joukossa mm. Valmetin myyntipäällikkö Eisto, tavaratalo Tyynelän omistaja Hannu Tyynelä, kartanon omistaja Shildt, insinööri Henrik Meier, Helikopteripalvelun B.Lindholm ja muita lajin vaikuttajia.

Väliaikainen ampumarata oli valmiina. Koeammunnat voitiin aloittaa. Ammuttavaksi heitettiin 500 kiekkoa. Niistä yhtään kiekkoa ei hajonnut heittäessä. Samat asiantuntijat olivat olleet aiemmin samana päivänä kokeilemassa kilpailevaa heitintä Helsingissä. Tuo kokeilu oli epäonnistunut, eikä varsinaisesta kiekkoammunnasta tullut mitään. Kun Nastan koe oli tehty, katselivat osallistujat toisiaan ja kyselivät, että kuka ottaa tehtäväkseen perua aiemmin päivällä tehty tilaus. Nastakiekko sai ensimmäisen heitintilauksen.

Kysyntää tuli nopeasti Suomen lisäksi Ruotsista ja Norjasta. Myöhemmin tilauskantaa kasvattivat Saksa, Venäjä, Kypros, Malta, Kiina, Japani, Dominikaaninen Tasavalta ja USA. Nastakiekon heittimet olivat käytössä useissa arvokilpailuissa eri puolilla maailmaa. Nastakiekon valikoimissa on 11 erilaista heitintä kattaen kaikki haulikkolajit sportingista olympiatrappiin.

Nykyisin Nastakiekkoa johtavat Kalervon ja Irjan lapset, Jari Poltinoja ja Sirpa Berhane.

Lähteet: Kalervo Poltinoja ja Sirpa Berhane.

Rainer Salo