Linnunlaulun huvila sijaitsee Karankosken partaalla Koski-Sipilästä lohkotulla tontilla. Rakentamisvuosi lienee 1915. Sen rakennutti Kansallisteatterin henkilökuntaan kuulunut herra Kokko. Linnunlaulu oli alkuperäisessä muodossaan näyttävä ja runsaasti koristeltu huvila. Sen seuraavaksi omistajaksi tuli vuonna 1928 OTK:n toimitusjohtaja, vuorineuvos Julius Johannes Alanen (1882-1952). Hänen puolisonsa Sigrid Josefine o.s. Rosenlind (1886-1926), menehtyi vuonna 1926. Heille oli syntynyt viisi tytärtä. Kaksi vuotta myöhemmin Julius Alanen avioitui Maija Eveliina o.s. Savolaisen kanssa ja he muuttivat Linnunlauluun.  Julius Alanen oli ensimmäinen työväenliikkeen piiristä noussut vuorineuvos. Vuorineuvoksen arvon hän sai vuonna 1942. Tampereella syntynyt ja keskikoulun suorittanut Julius Alanen aloitti koulun jälkeen tmi G. O. Sumeliuksen konttoristina vuosina 1898-1905, siirtyi SOK:n palvelukseen vuosiksi 1905-1917 ja kohosi OTK:n pääjohtajaksi vuonna 1918. Alasta luonnehdittiin synnynnäiseksi liikemieheksi. Julius Alasen johdolla parista silakan suolaamosta aloittaneesta Osuustukkukaupasta kasvoi Suomen suurimpiin kuulunut kotimarkkinateollisuusyritys. Julius Alanen toimi myös Puolustuslaitoksen talouden neuvottelukunnassa ja Rautatiehallituksen neuvottelukunnassa. Hän edusti SOK:ta ja OTK:ta kansainvälisessä osuustoimintakongressissa. Alasten tyttäristä Eila (1912-1998), avioitui piispa Aimo T. Nikolaisen (1912-1995) kanssa vuonna 1936. Nikolainen oli teologian tohtori, Helsingin yliopiston professori ja viimeksi Helsingin piispa vuosina 1972-82. Toinen tytär, Maine (1910-2010), avioitui Otso Wartiovaaran (1908-1991) kanssa. Otso Wartiovaara oli diplomaatti ja lähetystöneuvos.

Linnunlaulun seuraava omistaja oli majuri Aarne Wilhelm Jusu, ent. Juselius (s.1893 – k.1949) ja vaimonsa Anna Maria o.s. Pentti. A. W. Jusu ylennettiin kapteeniksi vuonna 1927 ja talvisodassa hänet ylennettiin majuriksi. Majuri Jusu oli liikemies. Hän oli valmistunut Raahen Porvari- ja Kauppakoulusta vuonna 1915, ja tehnyt opintomatkoja sekä solminut liikeyhteyksiä eri puolille Eurooppaa vuosina 1915-1927. Hän toimi Tampereen Tupakkatehdas Oy:ssä vuodet 1920-22 ja Oy Finnish Stevedores Ab:ssä vuodet 1922-23. Sitten seurasivat vuodet Suojeluskunnan yliesikunnan Intendentuuriosaston päällikkönä vuosina 1923-27. Aarne Wilhelm Jusu toimi Oy Skoha Ab:n toimitusjohtajana vuodesta 1927 kuolemaansa asti. Oy Skoha Ab oli Helsingissä toimiva, suojeluskuntien omistama liike, joka myi urheiluvälineitä ja metsästystarvikkeita. Sotavuosina Jusu pystyi liikesuhteillaan hankkimaan tärkeitä materiaaleja armeijan räjähdevalmistukseen mm. Saksasta ja Norjasta. A. W. Jusu oli myös Suomen Ampujainliiton liittohallituksen ja johtokunnan jäsen sekä Suomen Metsästysyhdistyksen puheenjohtaja. Hän oli myös suomalais- japanilaisen yhdistyksen perustajajäsen ja rahastonhoitaja. Välirauhan aikana Majuri Jusu perusti Helsinkiin, Töölöntori 2:n ja Pohjoisen Hesperiankatu 15 kulmaukseen, maineikkaan ravintola Motin. Kumppaneina perustamisessa olivat merenkulkuneuvos Antti Wihuri, kauppaneuvos Ville Mattinen, kauppaneuvos Richard Lindgren ja varatuomari Oskari Kauppi. Jalkaväenkenraali Aarne Sihvo, onnitteli Jusua ja ravintola Mottia sanoin: ”Jusu alun otti, syntyi hyvä Motti. Motti maineen kantaa, ruusut, juomat, antaa. Eläköön siis Motti!” Ravintola Motin kanta-asiakkaisiin kuuluivat mm. marsalkka C. G. Mannerheim sekä presidentit P.E. Svinhufvud, Risto Ryti ja Urho Kekkonen.

Aarne Wilhelm Jusun vaimon, Anna Marian, veli Ale Pentti, asui Linnunlaulun naapurissa vaimonsa Saiman (ent. Kaukonen, o.s. Liikanen) ja lastensa kanssa Jusun omistamalla ja vuonna 1926 rakennetulla Kallioistenmaan pientilalla. Saima Kaukonen oli jäänyt leskeksi Johanneksen Päätilässä vuonna 1918 ja mennyt uudelleen naimisiin Ale Pentin kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta oli poika Erland Kaukonen ja toisesta avioliitosta Pentin kanssa pojat Mikko ja Olavi sekä tyttäret Vieno ja Marjatta. Pentin pojat olivat Kaukasten Voiman menestyviä urheilijoita. Majuri Jusu oli tavannut Erlandin vuonna 1944 ja kehoittanut Erlandia hakemaan perheensä ja sukulaisensa turvaan Johanneksesta ennen suurta rysäystä ja näin myös tapahtui. Perhe ennätti junalla Jokelaan ennen kannaksen ratkaisutaisteluita. Erland työllistyi Jokelan Tikkutehtaalla laitosmiehenä ja jatkoi myöhemmin perheineen Salon suuntaan. Wakalan kantatilasta lohkaistun Kallioistenmaan rakentamisvuosi on 1926, mutta paikalla lienee ollut asuinrakennus jo aiemmin. Sen työväen asunnon katto paloi vuonna 1941.

Penttien jälkeen Kallioistenmaan omisti muutaman vuoden rikosetsivä Eloranta. Hänen jälkeensä tilan osti autoilija Veijo Myllys perheineen vuonna 1961.

Myllykylässä Majuri A. W. Jusu istutti Keravanjokeen 10 000 lohenpoikasta sekä järjesti myös kuparikaapelia, jolla saatiin vedettyä sähkölinja Myllykulmaan.

Suomen armeijassa palveli toinenkin majuri Jusu. Majuri Niilo Jusu oli majuri A. W. Jusun veli. Hän toimi Ilmasotakoulun komentajana sekä hävittäjälentolaivue 34 ja 28 komentajana.

Majuri Jusun jälkeen Linnunlaulun omistajaksi tuli teollisuusmies ja keksijä Urho Armas Autio (1911-1976) ja vaimonsa Aune Elisabet (1911-1999). Urho Aution ensimmäinen yritys oli nimeltään Tmi Joensuun Konttoritarpeita. Myöhemmin nimeksi tuli Koneliike Ohi. Vuonna 1942 yhtiömuoto muuttui ja nimeksi tuli Ohi Oy. Yhtiöllä olivat toimipisteet Jokelan Huikossa ja Helsingissä, Lapinlahdenkatu 8:ssa, missä sijaitsi myös yhtiön konttori. Konttorikoneiden korjauksesta aloittanut yritys valmisti maanviljelyskoneita ja -työkaluja, puunsorvaustuotteita sekä karbidi -valaisimia Jokelassa sekä vuoteen 1944 asti Helsingissä.

Urho Autio oli myös vuonna 1947 perustetun Oy Fennoplast Ab:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja, omistaen 50% yhtiön osakkeista. Fennoplast valmisti mm. Heftaplast ikkunatiivisteitä. Cabellit osti Fennoplastin vuonna 1954. Ohi Oy:n konkurssin alkaessa häämöttää, tarjosi Urho Autio Fennoplastille ostettavaksi kaikki Ohi Oy:n valmistuksessaan käyttämä irtain omaisuus patentteineen ja patenttihakemuksineen, mitkä olivat Urho Aution omistuksessa. Oy Fennoplast Ab hyväksyi tarjouksen ylimääräisessä yhtiökokouksessaan 9.4.1954. Ohi Oy meni konkurssiin 5.7.1956. Lopullinen Ohi:n kaksipäiväinen konkurssihuutokauppa pidettiin Huikon metallitehtaalla 26.11.1958.

Urho Aution hyväksytyt patentit ovat: Karpidilamppu, patentin haku 26.10.1940- myönnetty 10.8.1945. Kirvesmiehen kulmaviivoitin, 13.12.1951- myönnetty 10.7.1953. Auton nastarenkaat eli liukumista estävä laite ajoneuvon kumista kulutuspintaa varten, 30.11.1959- myönnetty 10.1.1962.  

Urho Autio perusti vuonna 1968 Veli Lassilan kanssa Ky. Urho A. Aution, josta tuli vuonna 1972 Pelloplast Oy.

Linnunlaulun huvila paloi rajun ukonilman seurauksena kesäkuun puolivälissä vuonna 1954. Huvila syttyi salaman iskusta. Samaan aikaan paloi sähkötolppa myös salaman iskusta Koski-Sipilässä. Linnunlaulun paloa riensivät sammuttamaan paikallisen Myllykylän VPK:n lisäksi Kaukasten TPK ja Jokelan VPK. Alkuperäinen Linnunlaulun huvila vaurioitui palossa pahoin. Korjaustöiden yhteydessä rakennuksesta tuli aiempaa matalampi.

Seuraavaksi Linnunlaulun hankki omistukseensa Wagnerin pariskunta. He viettivät talvet Espanjassa ja kesät Linnunlaulussa. W. Fr. Wagner ja kustannusliike Sarjakirja kustansi suosittua El Coyote -lehteä. Sitä ilmestyi vuosina 1953-1960 kaikkiaan 78 numeroa. El Coyote oli 1850 -luvun kalifornialainen hidalgo, joka henkilöllisyytensä salaten taisteli vääryyttä vastaan Zorron tyyppisesti. W. Fr. Wagner suomensi J.Mallorquin espanjankielisen alkuperäistekstin.

Wagnerin pariskunnan jäleen Linnunlaulun omistajana oli Otto-Tuomas Laine. Laine oli/on Binderman Oy:n, Paletti Oy:n, Mercator Otto Oy:n ja Trust Partners Oy:n toimitusjohtaja.  

Nykyisin Linnunlaulun omistavat Sami Kalanen ja Sinikka Virtanen. Sami on tietotekniikan ammattilainen ja on mm. ollut luomassa näitä Kaukasten asukasyhdistyksen kotisivuja. Sami Kalervo Kalanen on North Patrol Oy:n toimitusjohtaja. North Patrol Oy on digitaalisen viestinnän ja liiketoiminnan asiantuntija. Sen toimipaikka sijaitsee Fabianinkadulla Helsingissä. Sami on myös vaikuttanut kylämme koulujen vanhempainyhdistyksissä.

Lähteet: Museovirasto, Finna.fi, Biografiakeskus, Projekt Runeberg, Geni, MyHeritage, Graafinen teollisuus, Talouselämä, Johannes-seura ry, Wikipedia, Wikiaineisto/kuka kukin oli.

Rainer Salo